Täällä ollaan, taas (!), kuten kuvasta näkyy. Päivitys kerran puolessa vuodessa, eikös se oo just passeli tahti.

Viime postauksessa olen näköjään ollut lähdössä tekemään lumitöitä. Outo ajatus, nyt kun ollaan monta viikkoa hikoiltu helteessä. Tosin nythän ne helteet loppuu kuulemma, ja hyvä ehkä niin; meidän neiti Tokaluokkalainen aloittaa koulun ylihuomenna. Ja ajatelkaapa sitä, että meidän nuorimieskin on menossa jo eskariin! Niin ne vuodet vierii ja lapset kasvaa, mutta minähän en onneks vanhene ollenkaan. Tai en ainakaan rupsahda.

Neiti on juu tosiaan menossa tokalle, ja laskee tunteja ja minuutteja koulun alkuun. On se aika liikuttavaa, kun joku on noin mahdottoman innoissaan. Luulenpa, että näitä aikoja muistellaan kaiholla joskus tuossa 5-6 vuoden päästä. Ekaluokka tytöllä meni tosi hienosti; kaikki oli ihanaa ja fantsua, opettaja varsinkin on todella Ihana ja Fantsu, tai ainakin tietää kaiken paremmin kuin äiti. Siihen on saanut tässä sopeutua.

Meidän kesä on kulunut pitkälti koti-mummola -akselilla. Mummolan rantaan saatiin uusi laituri, matalampaan kohtaan kuin entinen, joten lapsetkin ovat päässeet polskimaan elämänsä kyllyydestä. Ja kyllä on uitu! Ihme, ettei ole suomut jo kasvaneet.  Isosisko oppi heinäkuun alussa uimaan ilman kellukkeita, ja nyt polskuttaa koiraa tosi hienosti. Pikkuveljensäkin eteni en-uskalla-seistä-polvia-syvemmällä -vaiheesta uimaan kellukkeiden tai pötkylän varassa, eli aivan mahtava saavutus.

Mie puolestani laihdutan, taas jälleen kerran. Tai oikeastaan tällä kertaa kyse on ennemmin ruokaremontista... olen jo pitkän aikaa katsonut tarkemmin, mitä suuhuni laitan. Ja kyllä se kuulkaa tuottaa tuloksia; olen nyt noin 3 kg kevyempi kuin alkukesästä! Hitaasti, mutta varmasti. Olo on myös sisäisesti jollain tapaa kevyempi.

Enpä tiedä, jos tässä vaikka kuinka innostuisi blogaamaan taas... tuntuu, että lapset alkaa olla sen verran isoja, että aikaa ja energiaa jää jo enemmän. Remonttihaaveetkin on toistaiseksi vähän jäissä sattuneesta syystä (lue: ai millä rahalla?), joten siihenkään ei kulu energiaa (eikä siis myöskään kaloreita, damn!). Ollaan me sitten viime kerran rempattu ainaskin varmaan eteinen (vai oonko mie siitä blogannu, en oo varma), molemmat vessat, maalailtu jotain seiniä ja muuta pientä. JOS olis rahaa, niin sitten suihkukaappi olis kova sana, meidän makkarin pintaremppa myös ja tietenkin se ikuisuuskohde, eli kuisti.

Ai niin. Ollaanhan me myös pesty se talon katto, mitä varmaan pari vuotta on meinattu! No, nysse on tehty. Ja hiano tuli. Siellä se mies roikkui turvavaljaissa muutaman päivän painepesurin varressa. Kun joku vielä maalaisi sen, katon siis, ei miestä, eikä sitä pesuria...  olis meinaan kylän komein sen jälkeen. Katto siis.

Voikaa hyvin!