Koska useimmiten lapset kasvavat nimenomaan kesällä, ja paljon, siis sillälailla kuuluisasti pyrähtävät, niin mielestäni lapsilisän lisäksi valtiovallan kuuluisi näin syksyn kynnyksellä pulittaa perheelliselle jonkunmoista kasvupyrähdyslisää!

Taidan tehdä aloitteen johonkin instanssiin tuosta.

En nimittäin usko olevani ihan ainoa äiti, joka on viikannut kaappikaupalla pieneksi jäänyttä pois käytöstä (ai, ai kun sieppaa, kun ei ne hyvätkään enää vain mahdu!) ja kaivanut kuvetta hullun lailla nyt syksyn tullen. Ja miehenkin kuvetta. Ja vielä kaikkien luottokorttifirmojen kupeita. (Mutta nehän nyt on siitä vaan tyytyväisiä.)

Huomasinpa tuossa eilen, että tottakai Isosiskon sukkahousutkin ovat jääneet pieniksi, niinkuin kaikki muukin. Ja eikös nekin onnettomat vaatekappaleet maksa 6-10 euroa, tai enemmänkin, kappale, riippuen nyt kuinka kestäviä haluaa niiden olevan.  Ja täytyyhän niitä olla aika monet.

Pikkuveljen kohdalla sama laulu, mutta jäin pohtimaan, että käyttääköhän 2-vuotiaat pojat vielä sukkahousuja, vaiko jo pitkiä kalsareita vallan? Hmh. Kun ei ole poikalapsista kokemusta liiemmin, Pikkuveli kun edustaa koko meidän suvun poikamäärää. Harvinaisuus miehekseen, siis!

Lisäksi ryhdyn kannattamaan kaikenlaisia unisex-lastenvaatekappaleita. Olis niinku ihan hirveen kätsyä, jos sisarukset voisivat periä toistensa vaatteita, vaikka sattuvatkin olemaan eri sukupuolta. En kyllä laita Pikkuveljelle päälle mitään vaaleanpunaista prinsessapaitaa. Ja jos nyt sattuu löytymään joku värin puolesta kiva pusero tai housut, jotka menisi molemmille, niin sitten niissä lukee jotakin tyyliin "Pretty Girl" tai "FOR BOYS!". No, bisnes se on bisnestä ja se kai se tuonkin sanelee...  Ainoa, missä tätä periytymiskaavaa olen pystynyt toteuttamaan, on jotkut ulkoilupukujen housut (punaisen tyttötakin kaverina on usein tummansiniset housut), ja kengät. Isosisko saa vain ja ainoastaan mustia ja tummansinisiä yms kenkiä. Tosin nyt kun ostin niille kumisaappaat, niin eikös niitäkin ollut siellä kaupassa tasan kahta laatua: toiset vaaleanpunaiset, joissa kukkasia ja toiset mustat, joissa tulenlieskoja ja motskarin kuva. No, tyttö on oikeasti tyytyväinen lieskasaappaisiinsa.

Itse asiassa en kylläkään valita. Musta on oikeasti ihan ältsin ihanaa, että meitä on siunattu pienellä tytöllä sekä pojalla. Tytön kanssa saa elää tavallaan oman lapsuutensa ja nuoruutensa uudelleen...  me tykätään jo nyt Isosiskon kanssa selailla postimyyntikuvastoja ja käydä vaatekaupoilla. Pojan kanssa taas pääsee tutustumaan poikamaiseen maailmaan.  Ja toki, jos Pikkuveli tykkää shoppailusta, niin sehän on hyvä vaan! (Oikeastaan sen voisikin kasvattaa shoppailevaksi mieheksi, niin olisi sitten tulevalla vaimollaan helpompaa...   jos tuo nyt joskus malttaa asettua aloilleen edes sen verran, että sellaisen löytää).