Täällä sitä jälleen istua napotetaan ja tuijotellaan ikkunasta ohi kiitäviä pilvenriekaleita. Positiivista siis se, että taivaalla on vain pilvenriekaleita! Siellä nimittäin paistaa aurinko! Mutta yksi lysti, siinä vaiheessa kun viimeinkin saan lähteä täältä konttorista pois, niin taitaa olla polla painunut metsänreunan taa. Sääli.

Mies on työkeikallaan siellä jossakin, soitti ensin puoliltapäivin, ettei menekään kauan, olisi kolmen tunnin ajomatkasta huolimatta jo alkuillasta kotona. Minähän ilahduin suuresti! Vaan äsken sitten otti komennon takaisin ja ilmoitti, että menee sittenkin, kuitenkin, kaikesta huolimatta myöhään. Miksei ne saakutin härpätykset voi ikinä toimia heti ensi yrittämällä niinkuin pitää? Miksei? No ei se nyt tietysti maailmanloppu ole tämäkään, minua ei vaan erityisesti just tänään jaksa kiehtoa ajatus kahden toistensa kimpussa olevan lapsosen erotuomaroimisesta keskenäni koko illan. Ja pyykkiäkin pitää pestä. Käydä hakemassa leipää lähikaupasta. Sitä en voi tehdä kotimatkalla, vaikka kävelen ko. puotin ohi, koska suuressa viisaudessani en ottanut aamulla rattaita mukaan, Pikkuveli nimittäin julisti määrätietoisena "Mie itte kävejee!",ja sehän olisi ollut minulta ihan liikaa vaadittu laskelmoida kotiinpaluuseen saakka. Voin lyödä kuukauden palkastani vetoa, että sitä ylämäkeä kotiin päin Pikkuveli ei suostukaan kävelemään, vaan vetoaa kädet ojossa: "Pikkä makka. Äiti ykkyy!".

Enkä mie osaa kuitenkaan (pösilö mikä pösilö) illalla nukahtaa, ennenkuin kuulen että avain rapisee lukossa. Tuleekohan töllöstä tänään jotain viihdyttävää katsomisen arvoista?

Heräsin yöllä 03 aikaan riipivään kviiii-iiiik! Tumps! -ääneen. Kivakiva. Naapurin täti se siellä meni tupakalle. Niitten takaovi on samalla seinustalla kuin meidän makkarin ikkuna, ja mukavasti kuuluu tuo saranoitten kviikkuminen sisälle. Ärh. Kolmen jälkeen (ai miten niin aamuvirkku?) rouva ramppasikin sitten röökillä tunnin välein kviii-iiik - TUMPS (miksi se ovi pitää paiskata kiinni?). Samainen täti oli tuossa vuosi sitten kiikuttamassa meille ompelukoneöljyä, koska "meidän etuovi pitää tömäyttää niin kovaa kiinni, että heillä kilisee lautaset kaapissa".  Se täti on ihan kiva, jos sille päälle sattuu. On vaan just niitä ihmisiä, joiden kanssa pitää olla tuntosarvet tarkkana, että millä tuulella milloinkin sattuu olemaan ettei seuraa suuuuuria hankaluuksia. Joten en voi tuosta oven vinkumisesta sanoa kyllä mitään, ellei rouva satu olemaan vuosisadan parhaimmalla tuulellaan. Välillä se ei edes tervehdi, ja sitten taas toisinaan jää juttelemaan umpilampia ja kertoilee viimeisen puolen vuoden kuulumiset yhtä soittoa. Ota nyt sitten selvää.

Onpa vaihteeksi kaunista tuo auringonpaiste, ihan näin ikkunan läpikin! Ihanaa.