Tässä on viime päivinä kulunut energiaa ihan muihin juttuihin niin paljon, etten ole blogia ehtinyt juuri päivittää. Sellaista se joskus on. No, niistä jutuista sitten toisen kerran ehkä enemmän, nyt ei jaksa. Ei vaan jaksa.

Oltiin lasten kanssa äsken ulkona, ja tiedättekö, siellä on kylmä! Hrrr! Hyytävä pohjoinen tuuli ja vihmova vesisade. Ei sen puoleen, säähän on vain pukeutumiskysymys ja meillä oli oikeasti kivaa kun oli kunnolla päällä. Lapset laskivat liukumäestä kilpaa, ja mie nautin muuten vain raikkaasta ilmasta ja hyppelin ajankuluksi ympäriinsä. On tuo meidän Pikkuveli vaan hurjapää, ainakin siskoonsa verrattua. Isosisko ei 2-vuotiaana uskaltanut laskea siitä liukumäestä edes puolivälistä, niin poikahan kiipeä intoa puhkuen ylös saakka, laskee riemusta kiljuen alas, ja sama uudestaan. Ja uudestaan.

Sain tänään puhuttua Miehen hankkimaan itselleen talvikengät ja -takin. Se on jotenkin ihmeen kaupalla pärjätä päkistellyt puoli elämäänsä ilman talvikenkiä! En tajua. Takkikin oli jostain vuosien takaa, ja sen näköinenkin. Vielä kun se joku kirkas kerta suostuu pukemaan pakkasella pitkät kalsarit...  näinköhän sitä päivää tuleekaan.

Tajusin äsken, että tänään olis voinut mennä saunaan... mutta en taida enää jaksaa laittaa sitä päälle. Mieskin on töissä, ylläri ylläri. Ei vaan, kovasti tässä ollaan edistytty - sehän päivysti vielä viime talvena kaikki yöt, illat ja viikonloput (ilman korvausta), nyt enää joka kolmannen viikonlopun ja käskettäessä muulloin - ja saa siitä korvauksenkin! Jotenkin kivempaa, kun ei herra ole niin naimisissa työnsä kanssa, meillä on periaatteessa jopa siis vapaa-aikaa. Oooh. Vielä kun keksittäisi, että mitä sillä sitten tekisi.

Jahas, lasten iltapala-aika lähestyy. Mentävä siis. Tämä nyt oli tämmöinen elonmerkki vain, että täällä ollaan ja eiköhän tämä päivitystahtikin tästä taas piristy!