Eilen kaiken tylsyyden keskellä päätin olla reipas ja uusia Pikkuveljen huoneen ikkunantiivisteet. Ikkuna kun oli joka aamu ulkopuolelta vesihöyryn peitossa, niin päättelinpä viisaana, jotta tiivisteet vuotavat.

Väärin! Siinä ikkunassa ei ollut tiivistettä laisinkaan. (Ne meidän edeltäjät ovat ihan oikeasti olleet vähän kummallisia. Esim. pihalla on lipputanko, josta puuttuu naru. Milläs sinne muka laps... äh, siis lipun saa vedettyä?)

No, nyt on tiivisteet. Mutta helppoa se ei ollut. Jouduin nähkääs yhden kaistapäisen ampiaisen uhriksi!

Siinä kaikessa rauhassa seisoskelin jakkaralla putsailemassa ikkunan yläreunaa tiivisteen kiinnittämistä varten ja kuuntelin naapurin lasten kinastelua pihallaan, kun jostakin alkoi kuulua lähestyvää surinaa: pzzzz..zzzzz...zzzzz...zzzzz! Ampparihan se sieltä tulla pörhälsi sisään ja törmäsi ikkunaruutuun *kops*.  Siihen se sitten jäi suljettuna olevan ikkunanpuolikkaan lasiin taivaltamaan ylös-alas-ylös-alas.

Minä moista jaksanut katsella, ja kun ei pörriäinen häätöyrityksistä huolimatta hoksannut viereistä avonaista ikkunaa, kävin penkomassa Isosiskon huoneesta leikkikahvikupin ja palan pahvia (vanhat kunnon ampparinhäätövehjakkeet ovat ne, purkki ja pahvi). Palattuani takaisin ei ampiaisesta tietoakaan - kai se sitten oli mennyt ulos, päättelin. Jatkoin tyytyväisenä tiivisteen asentamista.

Puolen minuutin kuluttua se alkoi taas. Pzzzzzzzzzzzzzzzzz! Sieltä sitä tultiin niin polleana. Ärhentelikin vielä. Jouduin vallan pakenemaan huoneesta suljetun oven taakse. Varovasti kurkin oven raosta ja havaitsin että äksyn näköinen ampiainen pyyhälsi ympyrää pitkin ja poikin Pikkuveljen huonetta, kunnes rauhoittui ja rupesi taas vaeltamaan ikkunassa ylös-alas-ylös-alas-ylös hermostuneen näköisenä.

Peeveli. Purkki, pahvi ja pyyhe aseena hyökkäsin ötökän kimppuun, ja sain kun sainkin sen ehjänä ulos. Minä olen siitä kummallinen, että vältän kaikkien mönkiäisten nitistämistä viimeiseen saakka - pelastan jopa veden varaan joutuneen kärpäsen, jos sellaisen näen.

Kiipesin taas jakkaralle ja aloitin tiivisteen kiinnittämisen. BZZZZ! Se hullu oli jäänyt vaanimaan aivan ikkunan viereen! Äkkiä alas ja ikkuna kiinni, vaan eikös ampiainen änkeä jostain millin raosta ikkunan alareunasta ja pikkaisen kimpaantuneen näköisenä.

Äkkiä ulos huoneesta. Varovaisia kurkistuksia ovenraosta. BZZZZZ! Ei mitään asiaa takaisin. Apua.

Ei muuta kuin kärpäslätkä siivouskomerosta, nopea äänetön ovenavaus... ja *SLAM*!

Johan sain tiivistää rauhassa.

Tuleekohan ampiaisista jotenkin aggressiivisia näin syksyllä?