Eilen oli jännä päivä - kävimme Isosiskon kanssa tutustumassa kouluun. Vaikka koulu nyt onkin samassa talossa kuin nykyinen päiväkoti, niin on se silti suuri muutos ja iso juttu, tuo Koululaiseksi kasvaminen.

Kaikki meni mukavasti. Opettaja vaikuttaa ihan ok:lta, nuori, tarmokkaan oloinen, nainen. Oppilaita Isosiskon luokalla, kuten myös rinnakkaisluokalla, on 25. Ja mikä parasta, yksi tytön parhaimmista kavereista, joka asuukin suht lähellä meitä, tulee samalle luokalle! Kyllä oli tyttö kerrassaan iloinen ja huojentunut tuosta. Muutenkin luokalle tulee monta nykyistä eskarikaveria, sekä myös vanhoja tuttuja meidän lasten ex-päiväkodista.

Vanhemmat saivat valita, sikäli kun nimiä listoihin mahtui, haluavatko lapsensa aamu- vai iltapäiväryhmään. Tuo 25 oppilaan luokka on siis jaettu kahteen eri ryhmään, koko ison luokan yhteisiä tunteja on vain keskipäivän aikaan. Onneksi sain Isosiskon nimen tyrkättyä aamuryhmän listaan (ihan vaan lievää kyynärpäätaktiikkaa käyttäen), se kun arvattavasti oli ryhmistä suositumpi ja meille ainakin ihan oikeasti välttämätön. Kurjaa olisi, jos tyttö joutuisi joka aamu lähtemään yksin kotoa kouluun kymmeneksi - paitsi ne viikot, kun Mies tekee iltavuoroa, mutta niitä on niin harvakseltaan kuitenkin, ettei sen varaan voi mitään ajatella. Nyt Isosiskolla on sitten kolme klo 8 aamua ja kaksi klo 9 aamua, eli ihan ok.

Koulupäivien pituus on huikeat 4 tuntia, jonka jälkeen voi sitten olla iltapäiväkerhossa (Jonne oli kuulemma 64 hakijaa ja paikan sai 25 lasta. Huh huh. Luojan kiitos me saatiin se paikka.) klo 16 asti - ja sitten ei enää pitkä aika olekaan, kun äitee tulee töistä, maksimissaan puolisen tuntia. Koulumatka ei onneksi ole kuin noin viitisensataa metriä, ei yhtään isoa risteystä tms, pari pienen tien ylitystä vain. Ja mummola (anoppila) on kaiken lisäksi matkan varrella melko tarkkaan puolivälissä - eihän mummo ja vaari siellä yleensä tosin kotona ole, paitsi mummo on nyt syksypuolella vielä vuorotteluvapaalla töistään.

Tuossakin aamu-/iltapäiväryhmäasiassa huomasin ainakin muutaman puolitutun äidin, joitten tiedän tasan tarkkaan olevan kotiäitinä ihan varmasti vielä ainakin pari seuraavaa vuotta (yksi on ollut koko ikänsä, tai no, ainakin sen ajan kun se on ollut äiti), etuilevan röyhkeästi tyrkkäämään lastensa nimet aamuryhmään. Toivottavasti kukaan työssäkäyvän vanhemman lapsi ei nyt heidän vuokseen joudu yksinäisiä aamuja sitten viettämään. Opettajakin vielä nimenomaan toivoi, että aamuryhmään laitettaisi nimi vain, jos se on työssäkäynnin vuoksi välttämätöntä. Vaan silti. Että joskus ärsyttää ihmisten omanapaisuus ja välinpitämättömyys!

Tuon vuoksi minäkin sitten taktisesti käytin pientä kyynärpäätaktiikkaa, ja Isosiskon nimen sain listaan toiseksi viimeisenä, huh huh. 

Joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Illalla meillä oli erittäin hektinen 7-vuotias neiti, joka ei meinannut saada untakaan kaikelta koulutäpinöinniltään. Noo, jospa se tuossa kesällä välillä vähän unohtuisi, palataan astialle sitten joskus, kun alkaa repun osto ynnä muu olla ajankohtaista. Niin joo, tyttö tarttee varmastikin myös oman puhelimen varmuuden varalta ja kaiken vuoksi - eikös ne about tuossa iässä ala jo tekstailla kavereidenkin kanssa, sikäli kun oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Soitella nyt ainakin alkavat. Tai ainakin meidän naapurin ekaluokkalainen typykkä näyttää olevan yhtä mittaa kännykkä korvalla. Ja onhan se puhelin ihan turvallisuuden takiakin oltava olemassa, ei meillä mitään lankapuhelinta ole, tietenkään.

****

Viikonloppu meni muuraushommissa. Nyt meidän pihassa on komea tiilinen grilli! Komea sikäli, että se on ihan omasta päästä laadittu ja itse värkätty, ja se jopa näyttää grilliltä, ooooohhh *ihastuneita huokailuja*. Kumpikaan, minä tai mies, ei oltu aikaisemmin edes nähty muuraamista kuin ehkä Remontti-Reiskan ohjelmassa, eli kyllä tuota voi saavutuksena jo pitää. 

Tosin ei sitä grilliä ihan vielä voi käyttää, saumaukset puuttuvat, eikä niihin ennen viikonloppua ehdi käsiksi käymään. Mutta sitten. Ihanaa grillaamisen tuoksua tiedossa....  kerrankin meidän pihasta, naapurit on sitä harrastaneet kahtena edellisenä kesänä, ihan selvästi,  vain meidän kiusaksi, kun ei meillä ole grilliä ollut. Vaan nyt täältä pesee! Kjäh kjäh.