En muuten sortunut marjapaistokseen ruokatunnilla! Hahaa! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Olen suunnitellut asiani edistämiseksi seuraavaa:

Kokemuksesta tiedän, etten kuitenkaan onnistu pysymään missään nälkäkurki-pikadieeteissä, ja leipä on aivan liian hyvää jotta hiilariton ruokavalio pidemmän päälle luonnistuisi. Niinpä olen tässä kehitellyt omaa selviytymisopasta.

Ensinnäkin aloitan sokerilakon. Siis kaikki, ihan kaikki, makea pois. Kertalaakista. Ja aion tosiaan pysyä tiukkana kuin tinakeppi tässä asiassa.

Seuraavaksi lopetan älyttömien turhien välipalojen pupeltamisen (tämä kulkee käsi kädessä sokerilakon kanssa). Jos välttämättä tarvitsen välipalaa, sellaiseksi käy esim. hedelmä tai rasvaton jugurtti oikein mainiosti.

Syön säännöllisesti, en anna itselleni tulla sellaista hirmunälkää, jolloin ahtaa sisäänsä kaiken mikä ei liiku, ja senkin mikä liikkuu, jos onnistuu saamaan kiinni.

Pitäydyn ruisleivässä, sallin itselleni vaaleata leipää (ja silloinkin moniviljasellaista) vain aamupalalla (en saa aamulla ruisleipää alas, vaikka se hyvää onkin).

Peruna minimiin, mä en sitäpaitsi edes pidä perunasta. Tilalle parsa- ja kukkakaali. Tämä liippaa nyt vähähiilarisia dieettejä joo, mutta mulle tulee perunasta tosi ähkypunkea olo, joten siksikin.

Riisi ja pasta tummana, tosin me ollaan tummia versioita syöty tähänkin asti. Että siinä ei tule muutosta, mutta kuitenkin.

Lisää kasviksia lautaselle, täytän siis lautastani niillä silmänlumeeksi. 

Kerran viikossa suon itselleni herkuttelupäivän, jolloin saan syödä kohtuudella tummaa suklaata, jädeä, tai vaikka pizzaa. Mutta vain kohtuudella, ja vain kerran viikossa. 

Nyt päätän laihdutusaiheiset viestini tähän tältä erää. Palaan asiaan, kun jotakin konkreettista johonkin suuntaan on tapahtunut.

Toiveena mahtua lempifarkkuihini vielä joskus, kuin silloin ennen... (eli aikana kun Isosisko jo oli maailmassa, mutta Pikkuveljestä ei vielä tietoakaan).  Muinaisiin teini-iän mittoihini en edes yritä, eikä siinä mitään järkeä olisikaan.