Katselinpa eilenkin jääkiekkoa. Juu - tällä vauhdilla olen kohta oikea penkkiurheilija!

No, joka tapauksessa, alkoi siinä peliä katsellessani mietityttää pari asiaa. Ensinnäkin, miten voi olla, että kun se kiekko on niin pieni ja maalit on niin suuria, on se maalin teko kuitenkin niin kovasti vaikeata? Luulisi nyt herranjestas sen kokoisen läpyskän menevän ihan vahingossa sinne maaliin (tässä kohtaa Mies urahti sohvan syvyyksistä jotakin "satakiloisesta äijästä maalin suulla" - no niin niin, mutta silti).

Toiseksikin, sitä kiekkoa on ihan penteleen vaikea nähdä tv-lähetyksessä, kun se on niin kovasti pieni. Ehdotankin siis, että kiekon kokoa suurennettaisiin, se voisi olla vaikka sellainen frisbeen kokoinen. Ja mielellään punainen. Pysyisi siinä sitten huonompinäköinenkin katselija taakilla, että missä se lätkä milloinkin on.

Ja jos niitä jakaisi jokaiselle pelaajalle oman, niin ei tarvitsisi niin kamalasti siitä yhdestä tapella sitten.

****

Lapsilla on tänään päiväkodin bussiretki. Pikkuveli pääseekin bussiin ihan ensimmäisen kerran elämässään (tästä asiasta voinee vetää johtopäätöksiä paikallisen joukkoliikenteen tilasta), joten elämyksellinen päivä tiedossa. Tosin poika huolehti, kulinaristin alku kun on, aamulla kovasti, saako siellä retkellä murua rinnan alle. "Kun minun maha tarvii kaksi ruokaa päivässä."

Eiköhän se eväspuoli kunnossa ole, joten nou hätä. Ja taidanpa minäkin tästä lähteä haukkaamaan jotakin.