Minua vainoaa ihan varmasti joku kirous, joka ei anna minun raukan nukkua! Siis tarpeeksi. Viime yönäkin oli tietysti ensi alkuun se Pikkuveljen normaali huutoshow, sitten kuorsasi mies...  ja kun lopulta koitti hiljaisuus, niin vaivuin ah niin ihanaan uneen - herätäkseni omituiseen ääneen *pli-ri-ri-rimmm!". Ensin ajattelin että se ääni oli unta, sitten tuumin, että joku lasten ääntelevä lelu varmaan sekoilee (tässä taannoin yksi maukuva lelukissa alkoi maukua keskellä yötä ja herätti koko talon), mutta ei, sepäs olikin Miehen kännykkä joka huuteli että akku on lopussa! Argh.

Pikkuveli on alkanut kuulkaas änkyttää. Joo-o. Varsinkin, jos poika on kovin innoissaan jostakin, tai yrittää muuten selittää kiireellä jotakin asiaa, niin ei siitä meinaa tulla mitään tyyliin "Ku-ku-ku-kuka tuolla on?" tai "Mi-mi-mi-mi-mikä tää on?".

Pitääkö tuosta huolestua? Meneeköhän ohi itsekseen? Välillä poika tuskastuu itsekin kun ei saa sanaa tulemaan ja lopettaa yrityksen tokaisten "Emmie muista", tai sitten sitä alkaa naurattaa. En vaan ole tälläiseen ilmiöön aiemmin törmännyt, joten jos jollakulla on kokemuksia / tietoa, kiitollisena vastaan otetaan! Ikää herralla nyt siis pikkaisen alle 2½ vuotta, ja ensi sanansa sanoi tuossa vuosi sitten suunnilleen.

Talvi se sitten tuli! Ulkona on aivan ihana valkoinen lumimaisema, oltiin jo aamupäivällä lasten kanssa pulkkamäessä. Oltiin jälleen kerran aivan keskenämme tuossa leikkipuistossa, siellä ei ollut edes kenenkään jälkiä. Oikeasti, miksi ihmiset ei enää nykyään ulkoile? Ihan varmasti jokainen alle kouluikäinen tenava on riemusta ratkeamispisteessä, kun näkee ikkunasta yöllä sataneen lunta, ja tahtoo sinne. Vaan ei. Tätä menoa me ollaan kohta samassa pisteessä kuin amerikkalaiset kuulemma nykyään, että joka paikkaan mennään autolla ja ulkoilu tapahtuu lähinnä ostarilla notkuen. Mie nyt tietysti olenkin ihan ulkoilmahullu, ja ulkoilen missä kelissä vain, mutta kun ei tuolla ole juuri koskaan hyvälläkään säällä ketään. Ja iso asutusalue kuitenkin ympärillä, kerros- ja rivitaloja. Vai onko nämä meidän kylän isät ja äidit vaan tavallista laiskempia asian suhteen, mene ja tiedä.

Huomenna on sitten 1. adventti. Uskomatonta, että joulu on taas jo ovella. Vastahan se nyt viime vuonna oli... ei vaan, aika menee oikeasti nykyään tosi nopsaan ettei tässä perässä meinaa pysyä.