Pomo käski soittamaan yhdelle asiakasihmiselle, jonka puhelinnumeroa meiltä ei löydy vaikka olen kaikkien pölyvillakoirien (onkohan siivooja taas sairaslomalla? Siinäkin on muuten yksi tuiki tärkeä ammattikunta, jota osaa arvostaa vasta sitten, kun ei palvelu pelaakaan. Täytyypä muistaa kiittää siivojaa siivoamisesta, kun törmätään.) kanssa sitä etsinyt kaikista arkistolokeroista ja muista mappikansioista. Eikä sitä saa tiedustelustakaan, kun on salainen. Että kuinkas tälläiset tehtävät pitäisi muka hoitaa, häh? Mä mihinkään soita. Tai voisinhan alkaa näpyttelemään arviolta erilaisia numeroyhdistelmiä, jospa johonkin sattuisi vastaamaan oikean henkilön ääni.

No jos nyt en kuitenkaan. Sen sijaan voin kertoa, että saimme perheemme pään eilisiltana työreissulta kotiin väsyneenä mutta vittuuntuneena; se joutuu lähtemään huomenna takaisin! Olivat tyytyväisinä todenneet, että laite on kasassa ja toimii - kunnes vihoviimeisessä testiajossa ei toiminutkaan. Ei kun uutta osaa hankkimaan, ja huomisaamuna auton rattiin taas. Jotta voihan vehnä.

Mä listasin eilen mielessäni kaikkia hyviä puolia siitä, kun mies ei ole kotona. Kyllä niitäkin kuulkaa on, ja vaikka kuinka. Kuten nyt esimerkiksi:

• saa katsoa televisiosta ihan mitä haluaa eikä kukaan ole vaatimassa nähdä urheilutuloksia tai ruutulippua tai mitään muutakaan jonnin joutavaa
• ei tarvitse olla motkottamassa kenellekään aikuiselle ihmiselle siitä, että meillä on oikein naulakko, mihin voi ripustaa takkinsa sen sijaan että se roikkuu yläkerran kaiteen päällä, saati että ne likaiset sukat voi kyllä viedä sinne likapyykkikoriin eikä jättää keittiön lattialle
• saa tehdä just sellaista ruokaa mistä tykkää, ilman että joku jurputtaa inhoavansa aurajuustoa, tai että sipulista tulee maha kipeäksi, tai ettei ainakaan syö mitään KASVISsapuskaa
• ketään kuorsaavaa henkilöä ei tarvitse olla viittä vaille valmis kuristamaan yön pimeydessä
• voi ihan vapaasti lompsia ympäriinsä ihan kuinka epäesteettisen näköisenä vaan ilman nasevia huomatuksia petolintujen takalistoista tai mistään muustakaan
• ja jos huvittaa syödä sohvalla töllöä katsellessa, niin senkun syö, koska se ei ole näkemässä että syö, koska meillähän ei saa syödä sohvalla

Noin niinkuin ensi alkuun. Että kovastihan niitä siis on. Mut on se toisaalta ihan kivaa, kun se ukko on kotona, onpahan joku jolle voi vapaasti marmattaa. Ja joka hieroo kireitä hartioita.

Heräsin muuten tänä aamuna tavoistani poiketen klo 5.35! Siis vitonen vaihtui kolmoseksi. Mut tuota voi tuskin edistykseksi sanoa kuitenkaan.

Jaahans, se olis kohta keskiviikko lusittu. Työviikko yli puolen välin. Hip hei. Ja rommia pullo. Tai pannaan kaksi.