Hitsi, toi on tosi metkan näköinen toi vaunu, millä nuo sinihaalariset parvekesedät ajelee ylösalas tuossa kerrostalotyömaalla. Varmaan kivaa. Paitsi että mulle taitaisi tulla äitiä ikävä viimeistään kakkoskerroksen korkeudella...   ehkäpä tyydyn vain tähän toimistojakkaraani, jossa on sentäs kaasujousi ja keinutoiminto (jota en osaa käyttää, mutta tässä kuulemma on se). Riittävää jännitystä minulle.

Mie haluaisin harmaat farkut. Mulle on tullut päähänpinttymä harmaista farkuista. Saan päivittäin komentaa itseäni toden teolla olemaan menemättä vaatekauppaan etsimään harmaita farkkuja. Katsokaas, kun ne kumminkin olisivat ihan ekstraa, kyllä mie pärjään näillä sinisilläkin. Mut olis ne kuitenkin aika kivat...  vaan kun EI, minä en mene mihinkään puotiin jossa myydään asusteita. Edes nettipuotiin *läpsäisee itseään sormille*! Sen puoleenkaan en päästä itseäni vaatekauppaan, koska useimmissa niissä on myös lastenvaateosasto, ja mitä lastenvaatteisiin tulee, niin mulla ei ole ollenkaan itsekontrollia. Luultavammin ostaisin vähillä roposillani tenaville kassillisen nättejä pukimia (joita eivät välttämättä tarvi) ja kävelisin kaupasta ulos niine hyvineni ihan ilman harmaita farkkuja. Tämä on kai joku äiti-ihmisen syndrooma.

Sitäpaitsi olen tässä... ei vaan, viime kuussa (nythän ei ole enää repaleinen lokakuu, eikä kaljakori kilise) jo heräteostanut talvitakin (kun halvalla sai) (Sulo Vilen), ja Kuomat. Kuomaostoksilla pohdin tulleeni nyt kai sitten lopunperin vanhaksi kävyksi, kun kerta talvijalkinevalinnassakin ratkaisee mukavuus ja lämpimyys, eikä se, näyttääkö ne kenties hyvältä. Pitäisköhän huolestua?

Oletteko koskaan ajatelleet, miten hassua eestin kieli onkaan. Mun synkkiä aamujani on piristänyt suunnattomasti  vessan nurkassa kököttävä suuri talouspaperikolli, jossa lukee sisällön nimi eri kielillä. Ja Virossa tämä hygieeniatuote tunnetaan nimellä majapidamispapper. :)  Siis sehän on periaatteessa ihan sama kuin hushåll, tuo majapidamis...  mutta miljoona kertaa lystikkäämpi. Farkut (harm... äh, hiljaa!) on siellä texasbyksit (siis ne harm...) tai jotain sinnepäin, en nyt tuosta kirjoitusasusta mene vannomaan. Ja maito oli piim, ja mitä kaikkea. Mun mielestä eestin kielen kuunteleminen vaikkapa radiosta on suunnattoman ahdistava kokemus, kun se kuulostaa aivan suomelta, mutta siitä ei ymmärrä tuon taivaallistakaan. Sama varmaan toimii toisinpäinkin, voisin ainakin kuvitella.

Lopuksi taidan keksiä tähän syysaiheisen pienen runon:

On marraskuu / ja lehdetön on puu / vaan farkut harmaat / olisivat niin armaat / ne jalassa kun astelisi / ei haittaa vaikka sade kastelisi / mutta lienen tehnyt jotain pahaa / kun ei ole niihin rahaa.

(Herranjestas, nyt mulla kyllä viiraa todella pahasti...)