...nimittäin menin ruokatunnilla käymään vaatekaupassa tarkoituksenani ostaa itselleni pusero.  Sitäpaitsi kaiken arkiston hämäryydessä kykkimisen jälkeen ripaus auringonvaloa tuntuu ylellisyydeltä. No, joka tapauksessa, mulla ei siis ole kesäksi yhtään työkelpoista paitaa. Tai ei se oikeastaan noin ole, on mulla paitoja, kaappi suorastaan tursuu paitoja ja puseroita, mutta minä vain olen liian paksu niitten sisään.

Kumminkin. Menin siis sinne vaatekauppaan ostaakseni itselleni puseron.

Ja tulin vaatekaupasta ulos käsivarrellani reilun kokoinen kassillinen lastenvaatteita. 

Hemmetti, kaupoissa pitäis olla lastenvaateosastojen edustalla joku vartijahenkilö, joka varmistaisi, että osastoa lähestyvä äiti-ihminen on ihan oikeasti ja varta vasten menossa sinne. Eikä vaan siksi kun "oi miten suloisen näköisiä hameita tuolla on...  ja kivoja poikien paitoja. Hei, lasten legginsejä saakin tänään kolmet kaksien hinnalla!".

Mä itselleni mitään saa, kun nyt se budjetti sitten meni. Kaiken kukkuraksi kummitytön rippijuhlat lähenee, ja sinne ei kai voi oikein verkkareissa ilmestyä - joten juhlavaatteita olis ihan pakko tässä jotenkin itselleen saada.  

Pahus.

ps. meidän grilli toimii oikein hyvin! Paitsi pientä korjailua se vielä tarvitsee, mutta hyvin siinä makkarat jo paistui. Nam.