On muuten hitsin mukavaa, kun ei tarvi enää olla tulisilla hiilillä. Paljon viileempi olo!

Eli; olen saanut sen verran infoa Miehen työtilanteesta, että no hätä. Kaikki hyvin. Ainakin taas jonkun aikaa. Hyvä, hyvä! Kuorma-autollinen kiviä vierähti sydämeltäni.

Mitäpä muuta.

Ulkona tuulee, että tukka lähtee päästä.

Kävin ruokiksella apteekissa, ja ajattelin ihan ajankuluksi piipahtaa yhdessä vaatekaupassa. Huom. en ostanut sieltä mitään. 

Enkä tuolta puljusta kyllä ostakaan mitään. Enpä taida tässä elämässä enää edes mennä sinne. Hyvä, kun olin saanut jalan ovenraosta sisälle, niin paikalle ilmestyi virnistelevä (oikeasti, se virnisteli kuin kettu repolainen, hyvä ettei hieronut kämmeniäänkin yhteen) vanhempi miesmyyjä, joka väänsi puujalkavitsejä kaikesta. Siis kaikesta. Myös minun pukeutumisestani! Mitä helkuttia se nyt kellekään kuuluu, minkälaisessa takissa kukakin haluaa liikkua, sitäpaitsi, mun takissa ei ollut mitään vikaa, tossa tuulessa ei tuulenpitävä takki ole yhtään paha juttu. No, yritin siinä sitten katsella, mitä sieltä puotista ylinpäänsä löytyy, kun en ollut siellä aiemmin käynytkään - eihän siitä mitään tullut kun se samperin kettu repolainen seurasi kuin narusta vedettynä joka paikkaan. Sanoin kiitos, näkemiin, en nyt tarvikaan mitään, ehhehheh.

Mitenkähän tuo liike edes pysyy pystyssä? Tai, tuskin se kauaa pysyykään. Mun mielestä vaatekaupan myyjällä pitää olla joku kuudes aisti tai muu kyky, joka kertoo, haluaako asiakas perinpohjaista palvelua vai haluaako vain kierrellä ja katsella - tai jos ei sitä aistia ole, niin voihan sitä tulla kauniisti kysymään! Ei pitäisi olla ylivoimaista. Eikä todellakaan ole hyvää asiakaspalvelua ruveta laukomaan henkilökohtaisuuksia.

Asiasta viidenteen, kaikki ala-asteelaisten äidit, isät, mummit, vaarit, kummit, enot ja muutkin turvallisuuskasvatuksesta kiinnostuneet, käykääpä tsekkaamassa tämä. Se on aika hyvä.