Ei voi päivä harmaammaksi muuttua. Miten ylipäänsä kaikki voi näyttääkin noin harmaalta? Harmaa metsä ja harmaita taloja harmaata taivasta vasten harmaassa sateessa.  Koita tässä nyt sitten pitää mieliala valoisana! 

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Postin setä (mie näin, että se oli setä) toi eilen postilaatikkoon Suuren Lelukirjan! Jee! Joulu tulla jolkottaa. Yritin salakuljettaa ko. opuksen lapsilta salaa sisälle ja kätkeä johonkin takimmaisen kaapin perimmäiseen ylänurkkaan, mutta pah. Isosiskon tarkkasilmältä ei kyllä mikään jää huomaamatta. Niinpä meillä vietettiin sangen sopuisaa perheiltaa tapellen ja repien sitä lehteä. Tai itse asiassa niitä lehtiä, sellainen ohkaisempi versio oli tullut jo viikko sitten, ja oli sen jemmannut parempaan talteen. Ajattelin nyt, että kun kummallakin on oma, niin ehkä se vähän tasoittaa. Ja kattia kanssa! Kumpikin halusi tietysti lukea yhtä aikaa sitä samaa, tottakai, eikä tietenkään samaa sivua siitä samasta lehdestä, e-hei!

Itsekin pläräilin niitä läpi leuka maata viistäen. Oikeasti! Kuka  maksaa esim. baby bornin rattaista enemmän kuin mitä edulliset oikeat lastenrattaat maksavat. Hoh hoijaa.  Uusia hittijuttuja näyttivät olevan lasten ensitietokoneet "my first computer", ooh.  Osta sitä ja tätä. Ja siihen sitten sellainen ja tälläinen lisävaruste!  Me ollaan vankasti päätetty pitää joululahjojen määrä hanskassa, ihan pari pakettia molemmille vaan. Niitä lahjoja kun tulee kuitenkin mummoilta ja tädeiltä ja kummeilta, niin loppujen lopuksi röykkiö on mieletön (ja saan harmaita hiuksia, kun yritän saada sen kaiken paljouden mahtumaan meille johonkin. Mies juuri tuumasi, että ihan varmaan jossain vaiheessa on pakko muuttaa, ahtaaksi tuo kämppä käy. Eikä! Se on meidän koti!).  12-v kummityttöni vinkuu nyt kuulemma joulupukin konttiin omaa digikameraa "kun kaikilla muillakin on". Niinpä.  Mun jakeluun ei vaan uppoa, mihin 12-v tarvii oman digikameran? Jos perheellä kerran on sellainen jo? Mutta tuo "kun kaikilla muillakin on" taitaa olla ikuisuusvetoamus, taisinpa minäkin sitä käyttää kun ruinasin mopoa 15-vuotiaana (ja sain).  Mut hei. Meillä ei oikeasti ollut paljon rahaa, eikä paljoa tavaraa, ja mopokin oli käytetty (ja rakas).  

Äh. Mie haluan kotiin. Sohvalle. Hyvän kirjan kanssa. Tuolla on nimittäin ihan selkeästi "kuuma kaakao ja viltti" –ilma.