Tiedättekö mitä? Mä olen tällä nimenomaisella hetkellä jostain kummallisesta syystä onnellinen kuin pieni orava. Vaikka kaikki asiat on ihan yhtä hullusti kuin eilenkin, tai siis eihän nyt sentään kaikki ole hullusti, mutta ne asiat, mitkä olivat sitä eilen, ovat sitä yhä.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Yhtäkkiä vaan tuli jotenkin mahdottoman mukava olo. Ihan tässä työpöydän ääressä. Sellainen lämmin, positiivinen yleisolo.

Onkohan tuo vaarallista?

Tiedättekö mitä muuta? Meillä nukuttiin viime yönä! Sikeästi! Aivan mielettömän ihanaa. Mie en edes muista, milloin viimeksi olen herännyt työaamuna vasta kellon soittoon. Lapsetkin nukkua posottivat herättämiseen saakka, ne on nyt sitten kumpikin majoitettu samaan huoneeseen. Tai siis siihen ”alkoviin”, joka on toimittanut Pikkuveljen huoneen virkaa (ja johon minä ja Mies raahataan sänkymme, kun lapset tulevat siihen ikään, että vaativat omat huoneet. Ellei sitten joskus muuteta isompaan asuntoon. Mihin en jaksa uskoa. Minne sitä nyt kotoaan muuttaisi?). Isosiskon huone saa olla nyt vallan leikkihuoneena -  ja kyllä sellaiselle tarvetta onkin, jospa olohuoneessa mahtuisi edes joskus kävelemään astumatta lelujen päälle, ja jospa meille sisään tullessa näyttäisi edes ensisilmäyksellä valheellisesti siistiltä.

Mun täytyy ennen joulua tehdä joku salainen jätesäkki-operaatio lasten lelujen suhteen. Oikeasti, sitä krääsää on niin paljon, niin PALJON, että meille ei mahdu kyllä yhtään enempää. Mie inhoan sitä sellasta pikkukrääsää, hajoavia muovisia rimpulaleluja, joissa on irtoavia pikku osia, ja sitten niitä on joka paikassa. Niitä osia, ja risoja leluja.

Isosisko toivoo joulupukilta barbia, ja vaikka alkuperäiset sellaiset ovatkin melko tyyriitä, maksan kuitenkin mieluummin sen hinnan kuin ostan jäljitelmää, jonka jalat on kohta lopullisesti irti ja tukka irtoaa tukkoina päästä. Mummi ja vaari ovat erikoistuneet Tallinnan tuliaisiin, ja mikäs siinä, mutta ne on poikkeuksetta ihan karsean huonolaatuista krääsää. Veikkaanpa, että saan suuren jätesäkin täyteen rojua, eikä lapset edes huomaa, että jotakin puuttuu. Mistä sitä on ylipäänsä niin paljon kertynytkin, sitä tavaraa? Me ei lapsille osteta leluja kuin jouluna ja synttärinä, ja silloinkin varsin rajoitetusti.

Tässä pähkäilen juuri joulun ajan lomapäiviä…  Meidän kaupungin joku päättäjähenkilö on ilmeisesti saanut aivot jostakin, kun on keksinyt, että tänä vuonna lasten ennalta ilmoitetut poissaolot päivähoidosta joulun ja loppiaisen välillä hyvitetään! Uskomatonta. Mulla nyt on tosin ruhtinaalliset 6 lomapäivää koko talveksi, mutta jos ainakin neljä uhraisi tuohon jouluun…  ja eikai se ole kovin syntistä, jos aatonaatonaatoksi ottaisi siivouspäivän? Että veisi lapset tarhaan, ja tekisi joulusiivouksen kotona tyyliin lattian vahaus, saunan kuuraus ynnä muuta. Kun missä välissä mie niitä muuten koskaan saan tehtyä, en missään.  Ja sitten aatonaattona saisivat lapsetkin jäädä (puhtaaseen) kotiin joululomalle.

Taidan jatkaa tästä ihmeellisestä auvoisasta olosta nauttimista.  Hrrr-rrhhh. *kehrää*