Viimeisetkin ilot viedään täällä konttuurissa. Mun rakas rippilahjamankkani on kai sanomassa sopimusta irti. Ei siinä tosin ole kasettisoitin enää toiminutkaan vuosikausiin, mutta radio sentään on. Nyt ei pelitä enää oikein sekään. Joka kerran, kun joku kävelee seinän takana rappukäytävässä (ja ihmiset lamppaa siellä lakkaamatta), lakkaa radio kuulumasta. Eikä auta vaikka vispaan ja vatkaan antennia joka suuntaan. BYÄÄH. Mä tarviin uuden työradion!

Suoritin eilen kotona oikein uro-urakan ja selvitin lasten pieniksi jääneet vaatteet. Niitä oli PALJON, parin vuoden ajalta. Yllättäen lasten komeroista tulikin sitten melkoisen avarat, hmmm. Jaoin nuo vanhat vaatteet pois heitettäviin, siskolle lahjoitettaviin, huuto.netissä myytäviin ja käytettyjen vaatteiden liikkeeseen vietäviin. Jännä kyllä, jokaisesta vaatekappaleesta tuli jotakin muistoja mieleen, joten sehän se tekikin hommasta niin hitaan, kun piti muistella sitä ja tuota kesäpäivää, ja miten pieni Isosiskokin silloin oli, ja keneltä Pikkuveli tuonkin paidan on saanut jne. Iso jätesäkillinen lähti suoraan roskiin - sellaisia, jotka olen itsekin hankkinut tai saanut käytettynä ja nyt ovat ihan puhki jo. Siskon pojalle löytyi iso muovikassillinen Pikkuveljen vanhoja kuteita (niitä näteimpiä, joita en raaski myydä) ja vielä jäi kuitenkin realisoitavaakin viiden suuren muovikassin verran. Jospa niillä rahoilla sitten niitä kesävaatteita hankkisi.

Mä olen niin sydämistynyt naapurintytön äitiin, että sille en edes tarjoa noita nyt katsottavaksi, jos vaikka huolisi jotakin. Olen sille silloin tällöin joko antanut, tai pikkurahalla myynyt, Isosiskon vanhoja vaatteita. Syksyllä lahjoitin, kun se äiti kyseli että löytyisikö, ihan ilmaiseksi vanhat talvihaalarit, joissa meidän tyttö oli temmeltänyt jo kaksi talvea, sellaiset ohkaiseksi kuluneet lirttanat siis. Kappas kummaa, se onkin ollut nyt naapurin tytön ainoa ulkoiluvaate koko talven! Eikä se todellakaan rahattomuudesta johdu, päinvastoin, ovat hyvinkin hyvätuloisia. Mä en todellakaan tarkoittanut niitä jokapäiväiseen käyttöön, kuluneet ja kylmät kun ovat jo varmasti, vaan ihan "rönttähaalareiksi". Eli ikinä koskaan en enää mitään sille naiselle lahjoita, niin eipähän ole minun vika jos niitten lasta palelee tai jotain, nyt kannan omituista huonoa omatuntoa tuosta. Kun jos en olisi niitä antanut, niin ehkä se tyttö olisi saanut kaupasta ihan uuden, lämpimän puvun.

Mummo, siis minun äiti, olikin kuullut joku päivä jostain mediasta, että Suomessa lasten köyhyys on lisääntynyt. Tyyliin lapset kulkevat missä vaatteissa sattuu yms, kun taas perheen aikuiset pukeutuvat kalliisti ja käyvät hinnakkaissa vapaa-ajan harrastuksissa. No ainakin meidän naapuriin tämä pätee täysin. Meillä sen sijaan tilanne on juuri päinvastoin. Vasta tässä päivänä eräänä astelin puotiin tarkoituksena ostaa itselleni työkelpoiset housut...  ja kuinka ollakaan, kun astelin puodista ulos, keikkui kädessä kassi, jossa oli Isosiskolle kaksiosainen kevätulkoilupuku. Se oli niin kertakaikkiaan nätti, en voinut jättää sitä sinne kauppaan (ja tyttökin tykkää siitä puvusta ihan hirmuisesti)...  Eli, se niistä äiteen housuista sitten.

Äh. Väsyttää ja ärsyttää eikä edes radiota voi kuunnella. Mä en ala. Taidan lähteä täyttämään vatsaani jollakin herkullisella sopalla. Tänään on kyllä äärimmäisen mälsä päivä. Plääh. Lakkaisi edes tuo talven näköinen sade!