Viime viikot ovat vierähtäneet mukavasti (tai no...) remontin merkeissä. Alkuun suht pieneksi kaavailtu remontti on paisunut tehdessä kuin pullatakina; kun purkaa kuistista yhden kohdan, huomaa, että jotta tästä saa hyvän, niin on purettava vielä tuokin tuosta pois - jahas, sitäpä ei pysty purkamaan jos ei ensin irroita noita lautoja tuolta ja piikkaa betonia tästä jne jne...  ja kuinka ollakaan, nyt ei kuistista ole jäljellä kuin runkotolpat ja katto! Niin ja sokkeli tietysti -  se on sentään jo korjattu - sekä lattia. Lisäksi uusille portaille on valettu perustus. Mies on ollut ahkerana, on sillä välillä ollut joku apumies jeesaamassa, mutta enimmäkseen on tehnyt kaiken itse. Minusta ei juuri ole kuin pitämään kiinni jostain tai kantamaan jotakin tai työntämään kottikärryjä ynnä muuta sellaista simppeliä.

Luultavasti tänään illalla tai viimeistään huomenna tämä rasittava purkuvaihe on ohi, ja pääsee vihdoin rakentamaan uutta! Ehkä se tästä joskus. Toivottavasti. Jää muuten vielä ne kaikki muut remontit tältä kesältä tekemättä. (Puuh.)

Remontin ohessa olemme huomanneet, että meillä asuu vaikka kuinka paljon porukkaa. Kuistin seinien sisältä löytyi hiirten ruokavarasto (ja minä kun talvella ihmettelin, miten paljon linnut syövät auringonkukansiemeniä... kissanviikset, hiirethän ne niitä kuljettivat), ja yhdestä hiirulaisesta on näköhavaintokin (!! iik) tältä aamulta (loukkua virittämään siis). Lisäksi kuistin kattotiilten alla on toisella puolen kuistia varpusen ja  toisella talitiaisen pesä. Ja olohuoneen ikkunan yläpuolella räystäässä pesii sinitiainen! En kyllä ala, kun eivät millään tavalla osallistu asumiskustannuksiin. Varpusherrakin vaan mulkoilee äkäisen näköisenä, että mitäs siinä ryskäätte, kun sorkkarauta soi ja saha laulaa kuistityömaalla. Rouvansa luultavasti hautoo, koska sitä ei ole näkynyt viime päivinä.

Kesäkin on saapunut kuin varkain - yhtäkkiä joka paikassa vihertää, rehottaa, tuoksuu ja kukkii. Päiväkodin kevätjuhlia vietetään ensi tiistaina, harmi vain mies on, tietysti, silloin töissä. Luvassa on lasten esitys itse tekemillään kitaroilla ja mitä kaikkea. Tuskin maltan odottaa.

Lapsille kuuluu oikein hyvää. Pimu oli tosin viime viikolla kuumeessa - olen varma, että sillä on joku remonttistressitauti. Viimeksi elokuussa kun tehtiin keittiöremonttia, neiti oli vatsataudissa. Mutta muuten ei mitään ihmeempiä. Remu odottaa kesäkuista synttäripäiväänsä kuin kuuta nousevaa; lahjatoivelistalla on  1) iso musta tukkirekka, jossa on nosturi, 2) lakaisukone, 3) limusiini ja 4) pieni oranssi kaivuri (jolla mahtuu ajamaan automatolla).