Vihdoinkin! Lastenhuoneessa vallitsee syvä rauha ja tuhina. Ah. Kohta sellainen vallitsee myös minun parisängynpuolikkaallani, menen sinne aivan tuota pikaa. Unta. Mikä voisi olla ihanampaa...  (niin, no...  onhan niitä, mutta nyt just tuntuu kyllä, ettei mikään). Menen siis, kunhan nyt syön tämän paahtoleivän tästä ensin. On ihan kauheata, jos yöllä tulee nälkä.

Kiitos kaikille edelliseen postaukseeni kommentoineille! Oikeasti.

En tiedä, uskallanko tätä kirjoittakaan ääneen... heeeetkinen, "kirjoittaa ääneen?", noh olkoon nyt miten oli, mutta kuitenkin, meillä on nyt kaksi yötä nukuttu ihan siedettävällä tavalla. Siis vain parilla väliherätyksellä nukahtaen heti uudestaan. Siitä minä pidän! Saa vaan nähdä, vieläkö tätä lystiä riittää.

Mitäpä muuta.

Töissä on ollut ihan hullua, saa paahtaa apinan raivolla ja sittenkin tekemättömät hommat vaanii pöydän (sen vanhan vielä, ei ole huonekalukaupan sedät soittaneet että milloin uusi olisi tulossa) kulmalla, tai tietokoneen tiedostossa. Yh. Mikä lie joulua edeltävä lopun alun ryysis.

Ai niin, päivän Suuri Uutinen oli vallan unohtua!

Pikkuveli on aloittanut vaipattoman elämän! Herra oli tänään päiväkodissakin ilman vaippaa, eikä sattunut vahingon vahinkoa. Mihin meidän vauva katosi...?