Mä sain eilen pahemman luokan hepulikohtauksen, ja rupesin siivoamaan! Juu-u! Liekö ne Elman ajoittaiset puuskat levinneet näin virtuaalisesti?

Oikeastaan kaikki alkoi siitä, kun Mies lauantaina tokaisi, ettei me kohta enää mahduta tuohon kämppään. Noh. Minäpä siitä silmäilemään ympäristöä, ja tottahan se nyt on, että ei kai mahdutakaan, kun kaikki kaapit ja lipastot on täynnä turhaa roinaa vuodelta kivi ja keppi, jonka johdosta kaikki käytössä oleva roina lojuu pitkin nurkkia, pöytiä, sängynalusia ja missä nyt ikinä.

Eilen aamuna heräsin sisuuntuneena ja aloitin suursiivouksen. Ensin saivat kyytiä rappusten alle pesiytyneet romuröykkiöt. Meillä on rappujen alla alakerrassa kiva pikku nurkkaus, jossa sijaitsee myös Miehen perhonsidontapöytä (jos ei se olisi siellä, niin siellä olisi oiva tila tietokoneelle, *ärrin*), sen lisäksi siellä oli 6 kpl pahvilaatikoita täynnä tavaraa, melkoinen valikoima alkoholijuomia (ne joutuivat sinne kun olkkarista lähti vanha vitriinikaappi veks, eikä pulloille ollut silloin mitään paikkaa), yhdet vanhat stereot kaiuttimineen, virveleitä,  muita onkivapoja, kirjoja, yläkerrasta tippuneita leluja ja kosolti pölyä. Huh. Haparoin pari tuntia pyhää päättäväisyyttä puhkuen jätesäkkeineni siellä tomukasassa imuri aseena, ja lopputuloksena nurkkaan jäi tasan yksi pahviloota, joka sekään ei ole täynnä. Voisi senkin sieltä vielä siirtää muualle, kun jaksaisi. Tuli kuulkaa siistiä!

Viinat meni keittiön kaappiin, onget varastoon,  stereot vie Mies työpaikkansa "pajaan" (eli sinne, missä ne äijien kanssa siellä lorvii kun on hiljaista), radioksi,  ja jätesäkki sekä 4 kpl roskapusseja roskikseen täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä tavaroita ajalta antiikki.  (Lisäksi laatikosta, jonka päällä luki "kalastuskamat", löytyi tukeva pino miehille suunnattuja lehtiä... heh heh, kysäisin Mieheltä, että taitaa olla poikapuoliset kalat hänellä lähinnä tähtäimessä.)

Keittiökin sai kyytiä, ja siitä tuli niin siisti, NIIN SIISTI, että mun piti kysyä itseltäni tänään aamukahvia ryystäessäni, olenko varmasti meillä.

Lisäksi viskasin Miehen muinaisen videokasettikokoelman mäkeen. No, en nyt tietenkään omin päin tai mitään, mut siis meidän olkkarin kaksi lipastoa on tähän saakka sisältänyt 116 kpl vhs-kasetteja. Joita ei kukaan katso koskaan. Ne oli kyllä oikein luetteloitu, onneksi, koska tyrkkäsin videokasettivihkon Miehelle ja sanoin, että valkkaa sieltä kymmenkunta filmiä joita ei saa hävittää, muut lähtee.

Jo vaan tuli taas tilaa! Kaikki lasten värikynät, piirustuspaperit, kuvakirjat, muovailuvahat, tyhjät cd-levyt, puhelinluettelot ynnä herraties mitä muuta löysi sijansa niistä lipastoista.

Pikkuveli seurasi tätä kaikkea suurella mielenkiinnolla, välillä tokaisten "Äiti tekee!". No hyvähän se, että joku senkin huomasi, perheenpää kun tuijotti hurmioon vaipuneena, miten Kimi kaahasi pitkin kilparataa. Hrmph.

Pisteeksi iin päälle tempaistiin vielä tuulikaapista ovi veks. Sillä kun ei ole ollut mitään virkaa, ei mahdu kiinni kuitenkaan, ainoastaan kolkkaa ärsyttävästi patteria vasten kun siitä ahtaa rattaiden tms. kanssa ohi. No, eipä kolise enää. Ja nyt mahtuu tuulikaappiin vaikka naulakko. Mikä on tosi hienoa, koska jos jotakin, niin sellaista vierasnaulakkoa olen meille kaivannut. (On meillä toki naulakko, kaappiin kätkettynä eteisessä, mutta se on niin täynnä omia romppeita ettei vieraitten kuteet sinne sovinnolla mahdu.) Lähitulevaisuudessa kiskotaan siitä oven karmitkin pois, nätistetään oviaukon reunat ja sitten, jos tuntuu, että ulko-ovesta vetää, inssataan siihen joku halpa marketin taiteovi.

Kyllä on nyt kuulkaa niin aikaansaanut olo, että kertaikaikkiaan! Tuollaisen puuskan kun saisi edes pari kertaa vuodessa niin eiköhän pysyisi tavaramäärä ojennuksessa.

Sitäpaitsi mun pää suorastaan kuhisee ideoita, miten saada meidän 85 neliön 3h+k+kph/khh+s+alk (se on tuo "alk" jonka ansiosta me siinä mahdutaan asumaan näin hyvin)  tilaihmeestä vielä tilaihmeempi. Sijaitsee sen verran mainiolla paikalla tuo meidän koti, etten ihan äkkiä kyllä muuttaakaan meinaa. Piste. Ehkä sitten, kun lapset alkaa olla jossain esimurrosiässä ja jos rahatilanne sallii ja tuntuu kertakaikkiaan, että koti on liian ahdas, niin voidaan harkita. Toisaalta, jos vaan asutaan jääräpäisesti tuossa, niin saadaan kämppä maksettua suurinpiirtein 10 vuoden päästä! Jo! Oi, velaton elämä...

Uimavesi oli muuten vastoin kaikkia luulojani lämmennyt viikon takaiseen nähden. Lauantaina pulikoin 20-asteisessa vedessä. Oli mukavaa. Viimeisiä uintikertoja tässä nyt kuitenkin jo viedään.