Että voikin väsyttää! Ne on ne penteleen oravat, kun veivät pojan tutit! Rukkasiksi joutaisivat, mokomat!

Juu siis, me jo Miehen kanssa illalla tuuletettiin tuttivieroituksen olleen ihan läpihuutojuttu, kun Pikkuveli nukahti yöunille tuosta noin vain *naps*. Olishan se pitänyt tietää, ettei se nyt ihan noin helposti mene.  Eikös poika herännytkin klo 01 huutamaan kuin rajansiirtäjä, ja sitähän sitten riitti. Taivas sentään. Lopulta sain poitsun hyssytettyä mehumukillisen ja kanniskelun voimin niin, että se lopetti parkumisen ja suostui menemään omaan sänkyynsä. Pienellä äänellä se jotain sanoikin "... minu peitto tujee minu pääjje, minu pejottaa..."  Eli, oliko loppujen lopuksi kuitenkaan kysymys tutinpuutteesta, vai kenties jostakin pahasta unesta tai muusta traumaattisesta... emme ehkä saa koskaan tietää.

No, loppuyö klo 03 eteenpäin sujui onneksi ilman kummempia. Ei mitäs mie tässä ruikutan. Olen sentään nukkunut monta tuntia.

Joskus opiskeluaikoina sitä tuli valvottua peräti vapaaehtoisesti, jopa keskellä viikkoa. Eikun höpsis, tuli sitä tehtyä vielä työelämään siirryttyäkin. Kerrankin palattiin kaverin kanssa ke-illan baarireissulta torstaiaamuna kotiin, että just ja just ehti suihkussa käydä (oli vähän mutkia reissussa), ja kyllä oli aivan mahtava työfiilis seuraavana päivänä. Uh. 

Mitenhän sitä silloin jaksoi? Joskus 20-25 -vuotiaana piti baarissa ravata ihan joka viikonloppu, parhaimpina sekä perjantaina että lauantaina. Ja vielä viikollakin siis. Nykyään mie olen perjantai-iltaisin niin umpiväsynyt, että hyvä kun jaksan kymmenen uutiset katsoa ja sitten kuukahdan höyhensaarten huomaan. Vanhuus ei nähtävästi tule yksin, ei. Ajatuskin, että pitäisi jaksaa tälläytyä parhaimpiinsa ja lähteä johonkin savuiseen kapakkaan, huh huh.  Ihan varmaan, jos meille joskus ero tulisi, niin mie viettäisin loppuelämäni sitten yksikseni. Olen aivan liian patalaiska uuden miehen etsintään... Alkoholikin vaikuttaa minuun nykyisin tehokkaasti kuin unilääke, siis yhden lasillisen jälkeen alkaa luppaamaan, ja toisen juotuani olen jo valmis painumaan maate.  No mutta, silloin ennen sitä olikin niin nuori ja hoikka ja energinen...  (joten varokaa vain, kaikki nuoret, hoikat, energiset lukijani - teistäkin saattaa tulla tälläisiä rupsahtaneita plössöjä! Huuu!)

****

Isosiskon päiväkotiryhmä leipoo tänään pullaa! Maistiaisten toivossa...