No niin. Olen menestyksekkäästi noudattanut uutta ruokavaliotani jo kaksi kokonaista ja melkein yhden puolikkaan päivän! Kyllä tämä tästä. Suurena motivaation lähteenä toimii ihan ikioma vaatekomeroni - se kun pullistelee jos ja vaikka minkalaista kudetta, mutta mulla ei ole koskaan mitään päällepantavaa, koska kaikki ne kuteet ovat liian ahtaita. Vaikka ovat siis joskus hyvinkin mahtuneet ylleni. Eli, eikun sisukkaasti vaan.

Mitä liian pieniin vaatteisiin tulee, niitä on myös lasten vaatekaapeissa tungokseen asti, jälleen kerran. Muksut ovat nähtävästi taas keran ottaneet ja kasvaa turahtaneet iloisen spurtin, ja niinpä heidän suurinpiirtein kaikki vaatteensa ovat jääneet ykskaks pieniksi. Lahkeet ylttävät puoleen sääreen ja hihat ovat liian lyhyitä...  huoh. Eikun ostoksille siis. Lisäksi taas on käsillä vuodenajan vaihde, mikä tietää koko ulkoiluvaaterepertuaarin, kengät mukaan lukien, uusimista - eihän ne viimesyksyiset enää päälle mahdu.

Jospa sitä olisi ahkera ja laittaisi noita pieneksi jääneitä huuto.nettiin myyntiin - kyllä sieltä varmaan vähän saisi avustusta uusien hankintaan.

Eilen illalla katsottiin taas koko perheen voimin Idolsia - esikoinen varsinkaan kun ei sitä jätä väliin mistään maailman hinnasta.

Perheen suosikit jakautuvat hiukan - minun sekä miehen suosikki on tietenkin Kristian. Mikä ääni! Olen lumoutunut! Sitäpaitsi Kristianilta tuntuu sujuvan mikä musiikkityyli vain, eli monipuolisuutta löytyy. Pimu puolestaan kannattaa Annaa (koska Ruslanas, jolla oli se "ihku nalle"  putosi pois (luojalle kiitos siitä!)). Ja Remun suosikki on Ari.

Arin villi kansansuosio ei taas uppoa minun jakeluuni, ei niin millään. Kyllähän se hyvin laulaa...   mutta että niin hyvin? Ei. Sitäpaitsi, jos radiosta tulisi Arin biisi, niin minä ainakaan en osaisi äänen perusteella sanoa laulaako sitä mies vai nainen. Ja ylipäänsä henkilön olemus...   ei nyt vaan ole kovin karismaattinen, säkenöivä eikä muutakaan sinne suuntaan.

No, se siitä Aiboolssista. Eihän tuo nyt elämää suurempi asia ole, kuka Idoliksi lopulta valitaan, mutta mukavaa viihdettä se kieltämättä on!

Maaliskuu toi kuin toikin tullessaan kevään - tällä hetkellä sataa vettä! Toisaalta talvi saisi kestää vielä hetken; lapsilla piti olla hiihtoa viime viikolla päiväkodissa, mutta se peruttiin, koska pakkasta oli -20 astetta tai enemmän joka päivä. Lievän paniikin vallassa etsiskelimme Pimulle uusia suksia tuota hiihtämistä varten - ja lopulta löytyikin serkkutytön melkeinpä uudenveroiset sukset, sauvat ja monotkin. Nyt ne sitten ovat jääneet käyttämättä, mitä nyt pari kertaa tyttö on suhnaillut omassa pihassa ympyrää, ja jos kovasti sataa vettä, niin ensi viikolle suunnitellut päiväkodin hiihtokerratkaan eivät luultavammin toteudu. Eli talvi kiltti, yksi viikko vielä, jookos! Sitten saa kevät tulla.

Jaa, olisiko se  välipalan paikka. Rahkaa ja vauvan päärynäsosetta. On muuten oikeasti hyvää, kokeilkaa vaikka!