Jaahas, kaippa se on haasteeseen vastattava, kiitoksia JohNannalle ;). Eli mitäköhän outoja tapoja mulla muka sitten on...? Ja vielä viisi kappaletta?

No ainaskin se voi olla jonkun mielestä outoa, että me yleensä Isosiskon (ja nykyään Pikkuveljenkin) kanssa laulaa loilotetaan kävellessämme. Jotenkin siinä vaan matka taittuu niin sukkelaan. Ja katu raikaa. Yleensä repertuaariin kuuluu erilaisia lastenlauluja (viime aikoina top-listaa on johtanut Hirsilaulu (jota muuten inhoan, mikä ihmeen hirsiaksel? Hirsimato? Yäk.)), joulun aikaan joululauluja - ja Isosiskon Idols-huuman myötä myös Teräsbetonin Taivas Lyö Tulta on ollut kovasti edustettuna. PMMP:n Pikkuveli on myös pop.

Pikkuveli osaa joka laulun joka säkeen viimeisen sanan, ja se tuleekin sitten korkealta ja KOVAA. Ei aavistustakaan, mitä vastaantulijat mahtavat olla mieltä tästä huvituksestamme.

Toinen melkoisen kummallinen tapa on varmaankin minua jo lapsuudesta asti riivannut pakkomielle parillisiin lukuihin. Tai siis, että parittomat luvut tuottavat epäonnea. Niinpä esim. suklaata on syötävä aina 2, 4, 6 tai 8 palaa jne, ei milloinkaan kolmea tai seitsemää palaa. Älkää kysykö, ei aavistustakaan mistä tämäkin mahtaa olla lähtöisin.

Lisäksi mun on ihan pakko pukea lapset väreiltään yhteensointuviin vaatteisiin.  No eikai siinä nyt mitään pahaa tai outoa ole, että ovat kauniisti puettuja, mutta kun on se välillä vähän hankalaa jos suurin osa vaatteista sattuu olemaan likapyykissä. Siinä saa kuulkaa sovitella jonkun aikaa niitä paitoja ja pöksyjä keskenään, että mitkä miellyttävät silmää. (Miksiköhän omien kuteitten kanssa en sitten ole niin tarkka...  toisaalta, eipä niitä tarvitse itse tuijottaakaan.)

Yksi tapa, mitä Mies jaksaa kummastella, on mun pakkomielle pelastaa kituvia kärpäsiä, paarmoja sun muita pörriäisiä esimerkiksi hukkumiskuolemalta, ja sitten kuitenkin läimäistä ne hengiltä. Mutta kun ei sitä toisen kärsimystä ja kitumista pysty katselemaan. Enkä toisaalta kyllä välitä sisätiloissa pörräävistä öttiäisistä, varsinkaan pistävistä yksilöistä. Ampiaisia, mehiläisiä, kimalaisia, muurahaisia tahi hämähäkkejä en tapa sen sijaan koskaan. Nehän on katsokaas hyötyeläimiä. Hämpytkin syövät ruuakseen inhottavia pistiäishyttysiä ja kaikkia.

Ja kai se on joku ruokaan liittyvä outous tähän vielä listattava. Se on nähkääs niin kummallista joidenkin mielestä, että satun pitämään jauhelihakeitosta maustettuna ketsupilla. Tahi paahdetusta ruisleivästä ja raejuustosta, nam!

Jahas, nyt pitäisi sitten haastaa tähän viisi muuta tyyppiä, mutta mulla ei kertakaikkiaan ole aikaa selailla ketkä ovat tähän jo vastanneet, niin että jos suotte anteeksi, jätän tämän osion väliin.