Juu, että voihan elämä. Tai siis, mikä elämä - löydän itseni täältä jo toisena (tai kahdentena, kuten Pikkuveli sanoisi) päivänä peräkkäin. Kuinka tässä näin pääsi käymään? Mihin mun IRL elämäni meni? Hu-huu?  

Voin heti aluksi valaista teitä tiedolla, että mulla on armoton päänsärky. Jyskis-jyskis vaan. Lieneekö johtuu siitä, että viime yön unet menivät jostakin syystä ketuille. Tai no, kyllähän mie sen syynkin ainakin osaksi tiedän. Mies tekee tällä viikolla pitkää työpäivää (huomatkaa, että tämäkään seikka ei ole männä vuonna miksikään muuttunut) ja saapuu kotiin vasta noin klo keskiyö. Viime yönä heräsin klo 02.30, ja havaitsin että miehen puoli sängystä oli ihan koskematon - no, hetken pyörittyäni huomasin, että olkkarissa oli töllö päällä, joten siellä se ukko kaiketi sohvalla makasi katsomassa jotakin laatuviihdettä, ei vaan ollut vääntäytynyt nukkumaan. Minä en sitten vaan ollut saada unen päästä uudelleen kiinni, en niin millään. Mälsä juttu. Ja typerä vekkari pirisi klo 06.15.

Ensi yönä tuosta on turha hätääntyä; eikös sieltä tule taas Suomen lätkäpeli, ja senhän se armas puolisoni katsoo, vaikka maa kaatuisi. Sinänsä ok, että ne pelit tulevat öisin, niin eivätpä häiritse kunnon kansalaisia! Olen sitä mieltä, että mikään ei ole niin ärsyttävää kuin urheiluohjelman selostuksen kuuntelu. Eritoten jalkapallon, saatikka sitten jääkiekon - nggggghh.

Isosisko oli eilen edustamassa lasten päiväkotia jalkapallojoukkueessa - täällä oli vuosittainen päiväkotien välinen futisturnaus. Ja hienosti oli mennyt; neidin joukkue tuli kolmanneksi. Lisäksi ihan jokainen osallistuja sai upean kultamitalin kaulaan, kyllä on nyt Pikkuveli ollut kateudesta harmaa. Isosisko tosin vuodatti katkerana koko illan, että he kyllä olisivat voittaneet koko jutun, mutta kun jonkun toisen päiväkodin joukkueessa joku poika teki maalin kädellä, eikä tuomari nähnyt. Hrmph. Pitäisköhän tehdä protesti. Nii-in, sellaista se on, maailma on epäreilu. 

Pikkuveljen kanssa on päiväkodissa, ja muutenkin, ollut nyt hiukan sellaista probleemaa, että herralla meinaa nyrkit heilua hiukka turhan helposti. Sehän on koko ikänsä ollut yksi kuumakalle koko jätkä; kärsivällisyyttä on vähemmän kuin kärpäsellä, ja nyrkit viuhuu sekä tavarat sinkoilee heti välittömästi, kun hän vetää herneen nenään jostakin. Ja hänhän vetää. Arvatkaa vaan, onko sitä yritetty kasvattaa tuosta pikku ominaisuudesta pois, mutta sanoisinko, että hitusen laihoja ovat tulokset. Huokaus.

Toisaalta Pikkuveli on mitä sympaattisin ja suloisin nuorimies; viimeksi pari päivää sittenkin tuli syliin ja sanoi "Äiti, kesällä minä tuon sinulle sellaisen kukkakimpun, missä on ruusuja!". Pikkuveljessä on puutarhurin vikaa kieltämättä kaikin puolin; se on äärettömän kiinnostunut kukista, kasveista ja kaikenlaisista pörriäisistä. Mummolassa maalla vieraillessa aika kuluu pojalla kuin siivillä, kunhan se saa kastelukannun ja rajattoman vedenkäyttöoikeuden, oi onnea. (Kotona kun on turha haaveillakaan rajattomasta vedenkäyttöoikeudesta - vähän aikaa sitten vesilaitos ilmoitti kirjeitse nostavansa TAAS vesimaksuja. Är. Mur.)

Ääh, nyt jyskyttää ohimossa siihen malliin, että lienee lopettettava tämä vuodatus tältä erää. Voikaa hyvin!