Meillähän ei ole mitään lemmikkieläintä, vaikka minä kyllä mieluusti jonkun karvaturrin meille ottaisin. Mieluiten ehkä kissan...  koirassa on kumminkin niin paljon hoitamista (totta vieköön arvaan, kuka se meidän perheessä olisi, joka kaatosateessa aamuviideltä tahi lumimyrskyssä iltayhdeltätoista koiraa ulkoiluttaisi) ja häkkieläimet on niin sellaisia häkkieläinmäisiä. Vaikkakin kanit on kyllä söpöjä, ja onhan ne marsut ja sen sellaisetkin suloisia, mutta jotenkin ne on astetta sieluttomampia kuin kissat ja koirat. Toki se pupunen paremman puutteessa menettelisi ihan mainiosti sekin. 

Vaan kun meillä asuu se yksi mies, joka on ajoittain... hrmph, aika ikävä. Hän ei ole ollut laisinkaan halukas edes ajattelemaan lemmikkiasiaa. No nyt hän sitten oli ilmeisesti lukenut jotakin eläintietokirjaa tahi muuta vastaavaa opusta - tai oikeastaan, kun Miehestä on kyse, luultavammin nähnyt jotakin aiheeseen liittyvää teeveestä - koska meni ja lupasi, että saan ottaa kolmivärisen kollikissan, jos sellaisen löydän. 

Tosi reilua hei! Sellaisia kun ei ole olemassakaan.

Mikseiköhän muuten ole? En löytänyt vastausta ainakaan Wikipedian kissa-sivulta. Tietääkö joku?

Asiasta viidenteen. Olen tässä pohtinut, kehtaanko mennä reklamoimaan yksistä housuista. Ostin tuossa muutamia viikkoja sitten, budjettini raameissa hinnakkaan puoleiset, mutta ihanat housut Espritiltä. Ja tänään aamulla kumartuessani nostamaan huutokiukuttelevaa Pikkuveljeä huoneensa lattialta (jotta se olisi alkanut pukea, kurjempi se on pyjamassa päiväkotiin mennä) kuului jostain persauksen suunnalta sellainen ikävä "knnirrrrr..." -ääni. Just joo. Ne housut kertakaikkiaan halkesivat takapuolesta! On se nyt luojan lykky, etten ollut töissä tai esim. Prisman maitolaarilla kurkottelemassa.

Housut eivät edes olleet liian pienet tms (no hyvä on, hyvä on -  vähän ehkä kiristivät vyötäröltä, muttei takamuksesta, oikeesti, sieltä ne oli ihan hyvät), eikä ne siis ratkenneet saumasta, vaan se kangas kertakaikkiaan vaan repesi. Krats! Noin vaan. Nyt nimittäin risoo, ensinnäkin ne siis olivat aika hintavat, ja sitäpaitsi ne oli mun lempparit.

Lopuksi pakollinen säätilaraportti: äsken ehdin tässä kiivaan klemmareiden järjestelyn ynnä muiden sellaisten päivän polttavien toimistotehtävien lomassa vilkaisemaan ikkunasta ulos, ja siellä tuli taivaalta h i u t a l e i t a! Luoja varjele. Enkä nyt puhu siis kaura-, riisi- ohra-, vehnä- enkä ruishiutaleistakaan. Taivaalta ei satanut myöskään mannaa. Vaan silkkaa lunta. Menikö se kesä jo?

Tosin, asia voisi olla pahemminkin, tiedättehän sen sanonnan, että sataa vaikka saappaita - vielä paljon karmeampaa olisi, jos sataisi croc...  no, niitä! (terveisiä Elmalle ja muillle anti-croc.... -toimikuntalaisille). Minä(kään) kun en voi sietää niitä siivilän näköisiä jalkineita...  ja meidän naapurissa asuva perhe ei nykyään näytä muita kenkiä käyttävänkään. Hirveätä.