Tai ainakin sitä yhtä, joka nököttää kiinni meidän talossa.

Tai ei, en minä sitä kuistia itsessään sittenkään vihaa. Se on itse asiassa ihan mukava, kaunis ja käteväkin, ainakin kesällä. Ja kyllä siellä näin viileämpänäkin vuodenaikana voi jotakin säilyttää. Sehän on siis vain kylmä kuisti, yksinkertaiset ikkunat ja sitä rataa. Ulko-ovi siihen uusittiin hetikohta taloon muutettuamme, ja samalla havaittiin, että kuistiparka lenksuttaa vähän jos johonkin suuntaan kallellaan. Minua se ei sinänsä niin hirveästi haittaisi, sehän on kumminkin vain kuisti. Jälkeenpäin talon kylkeen pykätty, eli kuistin pieni vinous ei taloa hetkauta suuntaan tai toiseen. Näköharha siitä kyllä syntyy - meidän sisempi ulko-ovi, se, joka pitää lämmön talossa, näyttää sisälle mentäessä olevan jotenkin vinossa, vaikka onkin niin suorassa kuin olla voi. Tutkittu on. Suorassa on koko talo.

Mutta mies. Se on keksinyt haluta kuistista lämpimän. Ja jotta kuistista saa lämpimän, sille pitää tietysti tehdä kaikenlaisia toimenpiteitä, kuten eristää, vaihtaa uudet ikkunat ja vaikka mitä muuta. Hurjimmissa haaveissaan mies on väsäämässä kuistille kodinhoitotilaa ja kuraeteistä. Tai ainakin paikkaa lämminvesivaraajalle.

Tässä kohtaa minä taas olen, ja vakaasti olenkin, sitä mieltä, että koska kuisti on ollut koko ikänsä eli 23 vuotta, kylmä, ja koska se kallistelee vähän sinne ja tänne, niin siitä ei kyllä hyvää lämmintä tilaa saa muuten kuin purkamalla koko hökötyksen pois ja rakentamalla ihan uuden tilalle. Ja siihen en kyllä aio ryhtyä. Varsinkaan ensi kesänä. Enkä sitä seuraavanakaan. Enkä ehkä ikinä. Sehän on vain kuisti!

Jostain merkillisestä syystä miehen kanssa tulee aina riitaa, kun kuistista puhutaan. Tyhmä kuisti. Vaikka onkin vain kuisti.  

Eilen ja viime yönä satoi vettä kaatamalla, hartaasti ja pitkään. Kas, kuistillakin on sitä vettä! Ei lammikoittain, mutta sen verran että betoni oven edustalla on märkä. Jostakin rakosesta vesi pääsee siis sisälle. Veikkaisin, että ovenkarmin ulkoreunoilta, koska ne ovat kaikkea muuta kuin tiiviit (mies ei vieläkään ole suostunut lukuisista kehotuksista huolimatta tiivistämään ovenkarmien reunoja) (ja minähän sitä en tee periaatteestakaan), niin tottakai sieltä tulee vettä sisälle.

Se kosteus kyllä kuivuukin, koska kuisti on vain kylmä kuisti ja tuuletus siellä totta vieköön pelaa. Mutta entäpä meidän uusi ovi? Mahtaakohan olla ehjä vielä keväällä, kun betoni karmin alla kastuu ja tietenkin siis myös jäätyy, sulaa ja jäätyy uudelleen jne.

Pahaa pelkään, etten vaan löydä itseäni kuistityömaalta ensi kesänä.