Mä tuossa juuri älysin, että jos ei armas aviopuolisoni saavu vielä huomenna kotiin reissusta, niin mun on pikku pakko laittaa auto tulille. Jääkaappi kumisee ikävästi tyhjyyttään ja sitä rataa, eikä mun selällä juuri tällä hetkellä paljon ostoksia raahata kävellen. Oikeasti, mä pidän autolla ajamisesta, varsinkin tuolla meidän autolla (se on ihana), mutta kun tuo autokatos on niin julmetun hankala. Enkä taida kehdata pyytää naapuria siirtämään citymaasturiaan  veks hetkeksi, jotta saan omani kunnialla sinne sisään...  *nolo*.  Mitä niittenkin piti juuri nyt tulla viettämään jotain kotiviikkoa, koko talven ovat lymynneet kesämökillä. Hrmph. 

Meidän pihaan tullaan ylämäkeä 90 asteen kulman takaa, piha on kapea (ahdas), näkyvyys on varsinkin nyt lumikinosten aikana tosi olematon, ja  meidän kapoinen autokatos sijaitsee hetimiten siinä kurvin jälkeen tulosuunnassa. On siis tehtävä sellainen ihme koukkaus-käännös-vekslaus, jotta auto taipuu katokseen. Auta armias, jos joku tulee tuossa kohdin vastaan. Lisäksi mä en todellakaan näe, missä meidän auton kulmat on, jotta osaisin jotenkin arvioida etten kolauta naapurin autoon tai naarmuta omaani katoksen seinään.

Eikä ahtaassa pihassa autolle ole oikein muuta tilaa, jotta voisin sen jättää väliaikaisesti vaan johonkin. Ehkä mun pitäisi ajaa autolla muulloinkin kuin vain kesällä, niin ei pääsisi tämä tuntuma näin pahasti katoamaan...  kesäkelien aikaan ajan sitten kyllä talvenkin edestä. 

Se on sentään onni, että me asutaan sillä puolella, johon auton saa ajaa katokseen nokka edellä. Naapurit joutuvat peruuttamaan, jotta kuski saa ovensa auki ja pääsee autosta poiskin. Mulle tuo peruuttaminen = mission impossible, mä olen varmasti maailmankaikkeuden surkein autolla peruuttaja. Se on ihan salatiedettä, miten muka niistä peileistä voi jotain katsoa, kun sehän on herranjestas peilikuva, siis päinvastoin! Mies repii yleensä viimeisiä haiveniaan päästä, jos sattuu olemaan mun kyydissä (sitä kyllä sattuu äärimmäisen harvoin), ja mun pitää suorittaa jonkin asteinen takaperin ajo. Toinen heikko kohtani on mäkilähtö. Ollapa automaattivaihteinen auto! Sillä senkun jarrulta jalan nostaa, niin eteenpäin mennään eikä valumisesta tietoakaan.

Isosiskokin jo kohotti mun autolla-ajoitsetuntoa tokaisemalla, että "Mutta ethän sie osaa ajaa!" ja "Sit kaikki luulee, et meillä ei ole iskää!". Nii-in. Ehkä mun tosiaankin pitäisi harjoittaa ajamista enemmän. Mutta kun ei siihen ole tarvetta normaalioloissa; meillä on tasan yksi auto, mun työpaikka sijaitsee kävelymatkan päässä ja yleensäkään näin talvella ei ole mitään syytä mennä autolla mihinkään. Sitäpaitsi olen ulkoilmariippuvainen, ja usein kävelen enemmän kuin mielelläni. Ja yleensä tuo naapurin pariskunta on pysyvästi siellä mökillänsä, eikä tukkimassa omaa autokatostaan...  huoks. Että sitä voi olla avuton olo!

(Otsakkeen poliisi ei nyt tainnut liittyä tähän juttuun oikein mitenkään, mutta liittyihän sentään auto.)