Taitaa tässä juu pikkuisen väsyttää. Ensinnäkin tietysti remontti on vienyt viimeisetkin mehut. Toiseksikin olen tällä viikolla valvonut kaksi (2) yötä ukkosen takia. Ärsytys. Muut perheenjäsenet sen sijaan senkun vetelevät sikeitä, mutta en minä siihen pysty kun ulkona välkkyy ja jyrisee.

Eilen sitten tosiaan tuumasin, että ehkä tässä voisi olla levon tarpeessa. Menimme lasten kanssa töistä ja päiväkodista kotiin - vesisateessa ja kävellen, kuinkas muuten - enkä minä siinä omaan pihaan päästyämme mitään omituista huomannut.

Laittelin sitten ruokaa ja keitin kahvia; keittiön ikkuna on pihalle päin, joten tuli siinä uloskin katseltua (tietysti,  katsokaas  naapurin piha on sielläpäin, ja jokainen asiansa osaava naapuri on tietenkin visusti selvillä kaikesta, mitä naapurissa tapahtuu, ja eritoten siitä, mitä siellä EI tapahdu), enkä edelleenkään huomannut mitään outoa.

Sen jälkeen ripustin kuistilla pyykkiä kuivumaan parveketelineeseen. Juu, sain siis sen verran raivattua kaiken maailman akkuporakoneita, sahoja, pistosahoja, hylsysarjoja, naulalaatikoita, uretaanipulloja, vasaroita, vatupasseja, sorkkarautoja ynnä muuta remonttiin liittyvää tarveaineistoa sivummalle, että pyykkiteline mahtui kuin mahtuikin kuistille. Hyvä minä! Kuistilta on ikkunat ihan joka suuntaan (on, on, jopa taloon sisälle), enkä edelleenkään huomannut pihalla mitään kummallista.

Sitten illemmalla tuli mies käymään kotona syömässä, ja lähtiessään töihin takaisin pyysi pihalle katsomaan jotakin tekemäänsä remonttijuttua (en vieläkään tosin tiedä, mitä, koska se unohti kertoa sen, koska päädyimmekin suunnittelemaan sitä tulevaa aitaa). Siinä seisoskeltiin ja yht'äkkiä minusta alkoi tuntua, että jotain hassua on nyt kyllä. Vaan en millään keksinyt, mitä. Enkä mieheltäkään tullut kysyneeksi, huomaako se mitään.  

No, mies lähti ja minä palasin sisälle tullakseni lasten kanssa hetken päästä ulos. Remu pyysi autotallista jalkapalloa, ja sen sitten hänelle annoin. No, poika potkiskeli palloa uusien portaiden edessä juosten edestakaisin vinhaa vauhtia...   ja silloin minä älysin, että meidän lipputanko, joka on keskellä pihaa kuistin ja keittiön ikkunoiden edessä, juuri siinä missä Remu mennä viiletti, oli poissa!

Ei edes kuoppaa ollut jäänyt jäljelle. En vaan kertakaikkiaan ollut huomannut tangon puuttumista aiemmin, vaikka se on käytännössä aivan pakko nähdä. Pientä univajausta saattaa siis maisemissa olla kenties.

Tanko oli nyt kumminkin, kertakaikkiaan ja yksiselitteisesti, kadonnut.

Poliisi! Palokunta! Että lipputankokin voidaan varastaa noin vain, keskellä kirkasta päivää! Nimittäin eilen aamulla se siinä vielä oli. Herttileeri sentään. 

****

Totuuskin sitten selkesi tosin pikaisesti soitettuani miehelle ja tiedusteltuani, että onko hänellä mahdollisesti näköhavaintoa meidän lipputangosta, ja jos, niin milloinkahan viimeksi.

Meillä oli joskus valovuosi sitten ollut miehen kanssa puhetta, että sen lipputangon voisi hävittää (siitä nimittäin puuttui naru, joten ei tuo liputtaminenkaan oikein luonnistunut, ja muutenkin se oli vain tiellä), ja nyt kun joku tuttava oli sellaista ollut vailla, niin mies oli kehottanut hakemaan pois. Ja tietysti unohtanut mulle mainita, kuinkas muuten. Onneksi en sentään kerennyt rikosilmoitusta tehdä...   ja oikeasti olenkin nyt hyvin hyvin tyytyväinen, ettei mokoma salko enää sojota tilaa viemässä keskellä pihaa. Siis eihän se nyt kovin lavea ole noin leveyssuunnassa. Mutta kumminkin.

Ne yöukkosetkin varmaan johtui siitä, että se tanko veti salamoita (ai että muuten ärsyttää, kun jotkut taivuttavat sanan "salama" tyyliin "salamia" ARRRGGGH NE MITÄÄN MAKKAROITA OLE) puoleensa tai jotain. Nimittäin viime yönä ei enää ukkostanut. Häh häh hää.