Asuntokuume siis. Vai liekö se jo saavuttanut talokuumeen olomuodon?

Oli miten oli, se on kohonnut jo sellaisiin sfääreihin, että tänään kävimme katsomassa yhtä taloa. Pohjaratkaisultaan ihan unelma, suorastaan täydellinen - avara, valoisa, käytännöllinen, tilava. Sijainti mitä mahtavin. Ulkopuolelta todella siisti, jämäkän oloinen, kaunis talo.
Mutta, nii-in, sitten tulee se Mutta. Hiukan remontin tarpeessa - ainakin keittiö, kylpyhuone ja kodinhoitohuone (josta haaveilen kovin) olisi remontoitava jo ennenkuin muuttoa voi edes ajatella. Lisäksi kaikki patterit - nii-in, sähkölämmitys, tiedä sitten onko se tosi huono vai vaan vähän huono juttu?  - pitäisi vaihtaa uusiin taloudellisempiin.  Sekä se retro-wc. Oven avattuani suorastaan häikäistyin! Vai mitä sanotte yhdistelmästä räikeän vihreä lattia, kirkkaan oranssit seinät ja kananpojankeltainen pytty. Hiukan liian retroa minun makuuni...  Lisäksi vielä koko torpan kaikkien kaapistojen ovet kaipaavat uusimista. Lämminvesivaraajaa ei muistettu siinä tohinassa vilkaistakaan, se pitäisi vielä selvittää.  Näin ollen, jos ei talon hinta tipu ainakin 20 000 euroa, on se unohdettava, tuon verran ainakin se remontti luultavasti tulisi nielaisemaan ja hinta on jo nyt aika yläkantissa.

Meidän kotia tulee sunnuntaina kiinteistövälitystäti katsomaan ja arvioimaan hintaa, tämä kuulemma menee kaupaksi ihan koska vain. Se on tietysti hyvä uutinen. Mutta ei me tätä myydä, ennenkuin uusi on löytynyt, e-hei. Omakotitalon osto taitaa ollakin melkoinen rahanreikä kaikkine veroineen ja maksuineen - mä en edes tiedä, mitä menoeriä siihen ympätäänkään. Sitä täytynee käydä pankin tätin kanssa puimassa tässä jonakin päivänä.

Selkäkin voi jo vähän paremmin, eikä röntgenkuvissa ilmennyt mitään kovin kamalaa. Joku nikama oli pikkuisen kulunut, ja joku kohta jotenkin notkollaan jonnekin päin, joten jumpata pitäisi. Sekä pyytää joku asiantuntija tutkimaan mun työpistettä, onko se oikealla tavalla ergonominen. Saikkua olisin saanut lisää, jos olisin vain pyytänyt, mutta minä olen tiukka sissi ja suuntaan maanantaina nokan kohti konttuuria. Onhan se töihin mentävä, jos suinkin kykenee, kun kerta työpaikka on - se kun ei nykypäivänä ole mikään itsestäänselvyys.

Nyt jatkaan haaveilua suurista olohuoneista, parvista ja saleista. Sekä lottovoitosta.