Miten kummassa maanantai on näin usein?

Viime yö meni ihmeellisessä pyöriskelyssä, lapset nukkuivat kerrankin mutta minä en. Tosi tyhmää. Lisäksi mulla on niskat jumissa, ja päätä särkee, ja palelee. On palellut nyt ainakin kolme-neljä päivää yhtä soittoa. Voisikohan se liittyä tähän meneillään olevaan ruokavalioremonttiini? Näpitkin on jäässä koko ajan. Hrrr-rrrr. 

Mistä tuli mieleen, söin ruokiksella vahingossa oikealla sokerilla makeutetun jugurtin. Hemmetti. Sen piti olla sokeriton. No, tuskin tuohon yhteen jugurttiin ihan maa kuitenkaan kaatuu. Sen sijaan olen viikonloppuna vastustanut menestyksekkäästi esim. tuoretta pullaa ja houkuttelevaa suklaata.

Tosin minkaanlaista hoikistumisen merkkiäkään en ole kehossani vielä havainnut. Mutta olen luottavainen; pakkohan sen on joskus alkaa näkyä, ihan pakko, en kai mä nyt turhan takia ole hankkinut tätä suunnatonta selkärankaa alias itsekuria. Vai?

Huomisesta alkaen saan sitten olla taas leikki-yh. Mies häipyy työmatkalle ensin paikkakunnalle A josta suuntaa suoraan paikkakunnalle B ja viipyy nyt "ainakin muutaman yön". Huoh. Muuten kiva, muttakun Pikkuveli on kehittänyt nyt just tähän saumaan pottalakon (ei istu siihen, tai ei ainakaan suostu tekemään sinne mitään, tai ehkä suostuukin, mutta vasta armottoman viivytystaistelun ja tappelun jälkeen) ja Isosiskon synttäripirskeet lähestyy, ja mä en nyt millään jaksaisi taas pyörittää koko helkkarin touhua keskenäni, sitäpaitsi mun selkä vihoittelee, ja sitä ja tätä ja tuota.

Jahas, koska näköjään en tänään saa aikaan kuin ainoastaan pelkää valitusta, lienee parasta palailla astialle paremmalla ajalla!