Se hirveä räkänuhatauti alkaa vihdoinkin helpottaa!Yes yes! Ihanaa, kun ilma kulkee taas röörien läpi suosiollisesti, eikä koko pää tunnu pumpulipallolta.

Tänään oli vallan loistava päivänaloitus meillä. Lapset piti kiskoa päiväkotiin suunnilleen korvista raahaten. Ja kaikki johtui ihan vaan käsineistä.

Oli nimittäin sen verran viileätä, että olihan niille käsineet laitettava. Löysin kummitädin Isosiskolle ostamat söpöt vaaleanpunaiset sormikkaat, joissa jokaisella sormella on kasvot ja hiukset ja numerot 1-5. Tyttöhän ihastui niihin heti välittömästi, antoi jo nimiäkin "...tää on äiti, ja sit toi iso on iskä ja sit toi on Pikkuveli ja tos oon mie...  mut kukas tää peukku sitte on? No, tää peukku on sit vaikka naapurin täti."  Ongelmat alkoivat vasta, kun ilmeni, ettei se osaa vielä pukea sormellisia sormikkaita... ei sillä olekaan vielä sellaisia ollut, lapasia vain. Eikä me siinä aamukiireessä ehditty ruveta harjoittelemaan, miten sormet ujutetaan kukin paikalleen, joten se ei voinut sitten laittaa niitä ihania käsineitä - ja siitähän se soppa syntyi. Toinen parkuu pää punaisena ja kirkuu "En laita noita! Haluan nuo! Sie olet TYHMÄ!"...  ja koska Pikkuveli ei milloinkaan tahdo jäädä pekkaa pahemmaksi, se päätti myös kiskoa omat puuvillalapasensa pois käsistä, viskasi ne niin kauas kuin ikinä jaksoi (sohvan taakse) ja alkoi myös parkua, reuhtoa ja paiskoa tavaroita.

Kaiken lisäksi mä sain jonkun vähä-älyisyyskohtauksen, ja me lähdettiin matkaan ilman rattaita. Muisti on vissiin hyvä mutta lyhyt mullakin, sen takiahan mä pari viikkoa sitten ne rattaat päiväkotireissuille otin kun ei siitä tullut ilman niitä mitään. Eikä tullut vieläkään. Voi argh.  Mulla oli kumisaapaspussi (molempien lasten saappaat oli jääneet pieniksi, joten sellaisia piti eilen illalla käydä hankkimassa kiireen kaupalla) ja oma kassi sekä Pikkuveljen unikaveri-Himpula. Koita siinä nyt sitten paimentaa sinne tänne viipottavaa Pikkuveljeä, ja edelleen itkua tyrskivää Isosiskoa, joka meinasi tyynesti kävellä auton alle.

Luojan kiitos Pikkuveljen bestiksen perheen auto oli päiväkodin parkkipaikalla, poika kun näki jo kaukaa että "Aattu tuji!" niin johan muuttui ääni kellossa. Sinne jäi iloisena vilkuttamaan. Ja tyyntyi se Isosiskokin, kun lupasin kautta kiven ja kannon, että illalla harjoitellaan sormikkaiden pukemista.

Päiväkodin valokuvaus lähenee... se on ensi viikolla. Eihän siinä muuta, mutta muksujen päille pitää kai tehdä ensin jotain - kumpikin kun näyttää tällä hetkellä lähinnä jöröjukan ja röllipeikon risteytykseltä. Isosisko nyt on helppo nakki - se istuu vaikka tunnin parturoitavana ja keimailee peilin edessä, mutta sen sijaan se toinen touhutoope. Sitä ei saa paikallaan pysymään sitten millään, ja saa olla vilperiäkin vikkelämpi ettei sohaise poikaa vahingossa saksilla silmään tai korvaan tai ihan mihin vain, kun se heiluu ja pomppii. Yleensä olen raahannutkin ne oikein kampaamoliikkeeseen operoitavaksi, mut nyt ei millään raaskisi kun on tuota rahanmenoa tässä kuussa liikaa muutenkin. Kaiken maailman hammaslääkäreitä, auton lohkolämmittimen laittoa, isoja vakuutuslaskuja, ynnä muuta. Miksiköhän muuten kaikki isot menot kerääntyy yleensä samalle kuukaudelle?