Meinaan se kamala räkätauti, joka on ollut Miehellä jo yli viikon. Että aaaattshiiiu! vaan. Tää ei muuten ole yhtään kivaa. On se sitten perustavan kumma juttu, että näin maailman yleisimpään tautiin kuin nuhaan, ei ole keksitty kunnollista parannuskeinoa! Kaikenmaailman nasoliineista tulee vaan pää kipeäksi. Pärs-kis!  Mä inhoan nuhaa!

Paistaa se päivä joskus minunkin risuläjään! Tänään kekkasin aamupäivällä huuto.netissä (juu, huuto.net on mun uusin innostukseni) aivan uudenkarhean näköiset, samanlaiset ja vieläpä samankokoiset talvikengät, kuin mitä olen Isosiskolle suunnitellutkin ostavani. Ja huuto oli menossa kiinni tunnin päästä. Siis, mie sain ne! Sain ne! Eikä siinä kaikki. Se myyjä asuu TÄÄLLÄ. Siis täällä, missä ei asu kukaan! Eikä siinäkään vielä kaikki. Se ihana ihminen tulee (jos ei maa kaadu) tänään tuomaan ne popot meille kotiin! Tätä minä sanon ystävällisyydeksi. Joskus se tuuri käy mullakin.

Se on sitten Bodominjärven oikeudenkäynnin loppulausuntopäivä. Jos joku on koukussa Big Brotheriin, niin mie olen puolestani vinksahtanut tuohon surmamysteeriin. Saapa nähdä. Mulla on kyllä itselläni vakaa käsitys, että epäilty on syyllinen. No, eiköhän se etene vielä hovioikeuteen, ja vaikka tuomio tuleekin johonkin suuntaan - mistä sitä silti koskaan saa tietää, onko asia oikeasti niin. Ehkä vähän älytöntäkin enää puida noin vanhaa rikosta ja käyttää siihen paljon rahaa... toisaalta, murha ei vanhene koskaan.

Meidän eilinen päivä lasten kanssa ei mennyt ihan niin putkeen kuin kaksi edellistä. Saldona mm.

- yksi turvonnut ylähuuli

-yksi sormi, josta nahka rullalla

-yksi kadonnut takki

-paljon kiristyneitä hermoja

Siis, Pikkuveli oli kompastunut päiväkodissa sisällä johonkin, ja huuli turposi komeasti. Isosisko puolestaan oli kaatunut pihalla ja saanut sormestaan nahat irti. Lisäksi se oli hukannut takkinsa (luojan kiitos, sen vanhan ja vähän pieneksijääneen yksilön) "jonnekin ulos". No, tänään selvisi, etteivät ne ole päiväkodin pihaa pidemmällä olleet, joten kaiken järjen mukaan sen takin on löydyttävä sieltä jostakin.

Ja ne kiristyneet hermot sitten. Siinä vaiheessa napsahti totaalisesti, kun yllätin Pikkuveljen kuivaamasta nojatuolia vessapaperilla. Se oli ensiksi kipannut siihen mehumukinsa, ja neuvokkaana miehenalkuna hakenut vessasta paperia...  arvatkaa vaan, onko se kankainen istuin nyt tahmea, ja täynnä kivaa nöyhtää! Argh.Muutenkin se kippasi suklaavanukkaan (Nikke-vanukkaita sai 5 kpl eurolla!) päähänsä, maalasi keittiön pöydän voilla, kirmasi paljaalla pyllyllä avoimesta takaovesta pihalle ynnä muuta, ynnä muuta.

Hoh hoijaa. Toivottavasti tänään on iisimpi päivä, mun räkäisillä aivoilla kun ei nyt oikein jaksaisi.