Tuo on juuri perustamani luokittelu taloille, joita ollaan käyty katsomassa, ja joita valtaosa täällä myytävänä olevista omakotitölleistä edustaa.

Se viimekertainen talo, mistä mainitsinkin, kuuluu ehdottomasti sarjaan Läävin. Kauhea mörskä! Ja siitäkin hintapyyntö ihan hirveä. Ei tässä touhussa ole kyllä mitään suhteellisuuden tajua tällä hetkellä, mä ihmettelenkin syvästi, jos ei hinnat pikkuhiljaa ala tulla alaspäin. Välillä kyllä tuntuu, että koska me ei olla ihan niin tyhmiä, että otetaan vuosikymmenten velka jostain remonttia kaipaavasta luukusta, niin sittenpä saadaan asua ahtaasti, ja lapsista tulee syrjäytyneitä, koska niitä kiusataan, koska niillä ei ole oikeita omia huoneita ja kaikkea. Tai sitten pitää ostaa tontti, ja...   eiiih, en tahdo. Sitäpaitsi, ei täällä ole tonttejakaan ihan missä hyvänsä. Tosin Miehen täti on töissä siellä, missä niitä jaetaan, joten jospa suhteilla saisi hienon tontin jostakin kivasta paikasta puoli-ilmaiseksi :D. Ja sitten se talo vaan tipahtaisi siihen jostakin ihan itsestään! Loistava suunnitelma!

Nyt ei kyllä tarvi taloilla päätään vaivata, kun ei niitä ole tarjollakaan enää yhtään varteenotettavaa. Mutta eiköhän noita taas ilmesty... tai sitten tosiaan tiputtavat hintoja, kun ei kauppa käy. Toisaalta, koska aion voittaa lotossa 7 oikein ensi lauantaina, (joo-o, tämä on ihan satavarma juttu, muiden on ihan turha edes lotota) niin mitäpä noita hintoja murehtimaan. Senkus vaan rakennuttaa komean pytingin jollekin luksusalueelle, ja sillä välin kun raksamiehet painavat pitkää päivää, voisi vaikka lepuutella itseään jossain Seychelleillä siemaillen viileitä juomia ja uittaa varpaitaan kirkkaassa merivedessä, palmunlehvien havinaa kuunnellen...  Tämä taisi olla vieläkin loistavampi suunnitelma!  

Täällä on ihan täysi kesä jo. Ihanan vihreää ja vehreää, kukat kukkii, linnut livertää (huom. eivät  aivastele) ja kaikkea. Kesän merkki on sekin, että Mies hinkuaa tänään iltakalaan, oltuaan viikonloppunakin kalassa. Harmi vaan, uimaan ei taida vielä tarjeta...  minä kun olen uimahulluakin hullumpi, ja rakastan uimista kesällä.

Lapsista:

Pikkuveli tokaisi eilen nähtyään rullaluistelevan teinipojan: "Mitä toi setä hiihtää? Eihän täällä ole enää jäätäkään!" Nii-in, kyllä mulla on terävä poika :)!

Leikkasin eilen lasten hiukset, ja se onnistui, vaikka itse sanonkin, tosi hyvin. Oliskohan mun pitänytkin ruveta kampaajaksi? Mitä maailma on menettänytkään väärän ammatinvalintani takia! Kukaan ei saa koskaan tietää! Asian ydin ja kaiken a ja o tukanleikkuussa on lavuaari. Siihen vettä valumaan, pari purkkia sekaan, Pikkuveli jakkaralle seisomaan ja avot, pojalle saa tehdä ihan mitä vaan, kunhan se saa leikkiä purkeilla ja vedellä. Isosisko nyt puolestaan antaa leikata tukkaansa vaikka kuinka, tosin se toivoo pitkiä hiuksia, ja on aina hivenen kimpaantunut kun äiti leikkaa ne lyhyemmiksi, eikä pitkiksi :). Minä kun yritän saada sen sivutukan kasvatettua yhtä pitkäksi kuin takatukka on, niin siitä sitten olisi hyvä kasvatella lisää.

Äitienpäivän lähestyessä päiväkodissa tietysti askarrellaan kovasti, ja Isosisko eilen salamyhkäisenä sanoikin: "Kuule äiti. Mie olen tehnyt sulle kortin. Mutta...  se on salaisuus! Ja teen mie lahjankin..."  Jänskää!