...vaan tässä polkassa hypitään aiheesta toiseen noin vain! Älytön sanonta muuten tuo aasinsiltakin. Mikä aasi? Mikä silta? Ja jos joku aasi on kerta jossain sillalla, niin mitä sitten? Vai omistaako se aasi sen sillan, onhan se "aasin" silta? Entä miten se sitten liittyy puheenaiheen vaihtamiseen? Olisi kiva, jos joku viisas kertoisi tämän. Kiitos.

Eilen mulla oli sitten virkistävä kotimatka. Herra Remu 3v8kk huusi silmitöntä raivokiukkuparkua melkein koko kävelymatkan päiväkodista kotiin, siinä ohessa heittäytyen suunnilleen 10 metrin välein selälleen hankeen tien viereen. Ja tämä syystä, että a) hän ei etukäteen tiennyt joutuvansa kävelemään koko huikean 600 metrin matkan ja b) kurja äiti ei saanut pojalle järjestettyä minkaanlaista juomatarjoilua tienvarteen, vaan ilmoitti että saat juotavaa sitten kotona.

Kyllä oli piristävä kokemus, varsinkin kun päätä särki jo valmiiksi ja piti kantaa kolmea kassiakin samalla.

Tosin en lähtenyt mukaan pojan kiukkuhuutoon sitten lainkaan, ilmoitin sille viileästi vain, että makaa sitten siellä, jos et tule, me siskon kanssa ainakin mennään kotiin. Eipä se hankeen jääminen sitten houkutellutkaan, vaan yllättävän ketterästi poika keräsi luunsa ja juoksi perään kun äitistä ei näkynyt kuin loittoneva selkä.

Pimun synttärikutsut on nyt sitten viety päiväkotiin kavereiden lokeroihin aamulla. Kyllä muuten niissä olikin vääntämistä! Apua, jos saan pelkästään kuuden kutsukortin tekoon kulutettua puoli päivää, niin kuinkahan kauan itse kutsujen järkkäämiseen meneekään...  ahdistus sentään. 

Saa nyt sitten nähdä, moniko kutsutuista tulee - heitä on neljä tyttöä ja kaksi poikaa - vai verottaako sunnuntai ajankohtana vieraitten määrää. Mulla ei tosin ole mitään saumaakaan yrittää järkätä pirskeitä arki-iltana, koska olen niin ensi kuin seuraavankin viikon leikki-yh miehen töitten takia,  joten asialle ei nyt minkään voi. Sitäpaitsi huomasin, että kyseinen sunnuntai on äänestyspäivä... tosin, tuskinpa se nyt ketään tulemasta estää.  Kaiken kukkuraksi älysin tässä juuri, että olen sen edeltävän lauantainkin lasten kanssa keskenäni, ja silloin pitäisi leipoa, siivota ja laittaa...  voi hyvä sylvi sentään. Ja ne muutkin tytöt. (Ketähän ne muuten ovatkaan?)

Tämä on taas niitä hetkiä, kun tulee vallan mieleen, että olisiko sitä päässyt kenties ehkä hiukan helpommalla, jos olisi päättänyt elää lapsettomana ikänsä. Luultavasti ei  tarvitsisi edes laihduttaa, koska ei olisi näitä raskauden tuomia kiloja eikä sektioarpi-makkaraa ja ehtisi käydä spinningissä ja stepissä ja pumpissa ja ties sun vaikka missä, mitä niitä nyt onkaan Vaan kyllä se elämä olisi melko tyhjää ilman niitä kahta kullanmurua. Eli en valita. No, en!

Taitaa kuulkaa käydä niin, että äänestäminen jää mun kohdalta näissä eduskuntavaaleissa väliin. Enkä kyllä syytä siitä itseäni, en suostu syyttämään - kun ei vaan löydy sopivaa ehdokasta, niin ei löydy. Eikä sitä nyt pelkästään äänestämisen takia viitsi äänestää sokkona ketä tahansa.

Laihdutusrintamalla sujuu edelleen päättäväisesti ja hyvin. (Saa antaa aplodeja.) Vaaka on nyt saanut olla eilisaamusta saakka rauhassa, tästä lähin aion punnita itseni kerran (tai jos en malta, niin korkeintaan kaksi) viikossa. Vielä ei tosin ainakaan vaatteista huomaa mitään laihtumisefektiä, mutta kaikki aikanaan...  se onkin sitten niin upeata, kun yhtenä kirkkaana (tai vaikka harmaanakin, ihan sama) päivänä huomaa näiden nykyisten sopivien farkkujen olevan löysät! Niin, mulla ei siis ole kuin yhdet sopivat farkut. Säälittävää. Vaan jos, ei kun siis KUN, tästä ohenen, niin niitä on sen jälkeen jo kotona kaapissa ainakin viidet. Eli kantsii kutistua!

Lueskelinpa tuossa päivänä eräänä  Idols -aiheista keskustelupalstaa. Siellä oli kovasti nostettu esiin laulun epävireisyys, että mitä se on ja onko sitä ja miten se määritellään. Sieltä löysin myös linkin sävelkorvatestiin: http://jakemandell.com/tonedeaf/  (jos jotakuta kiinnostaa, siitä vaan testaamaan!). Meillähän on musikaalisuus sukuvikana, ja niinpä testin tulos (yli 90% oikein) ei mulle tullut kovin yllätyksenä. Sen haluaisin vaan tietää, saisiko mun ilmiö-viulistisiskoni tuosta täydet 100%...  täytyypä teettää se sillä joskus.

Niin siis, mitä siihen vireisyyteen Idolsissa tulee. Oikeasti, ekassa finaalissa kuultua Kristiinan Madonna-tulkintaa en pysty edes kuuntelemaan - tyttö laulaa epäpuhtaasti, ja pahasti. Minua ihan kirjaimellisesti sattuu korvaan tuo epäpuhtaus, siis yleensäkin eikä vain tuossa esityksessä, ja se ei ole kivaa. Mieheni (joka sai testistä 72% oikein) ei ymmärrä ollenkaan, miksi vääntelehdin kauhusta kuunnellessani mitä hyvänsä epävireistä musiikkiviritelmää, koska ei se hänen korvaansa särähdä samalla tavalla.

Jännä, miten me ihmiset olemmekin erilaisia. Miten yksi voi osata piirtää kuin Rembrandt tai säveltää musiikkia Beethovenin tapaan...   joku taas on lahjakas käsitöissä, toinen juoksee kovempaa kuin kukaan muu, kolmas on kenties matemaattisesti nero. Tai sitten Einstein. Olen joskus yrittänyt lukea suhteellisuusteoriaa, mutta mun ymmärrys loppuu tasan siinä kohtaa, missä aika alkaa kaareutua ja mitä kaikkea. Niin ja sen Stephen Hawkingin (onko se muuten hengissä vielä?) avaruuspohdinnat ylittävät kyllä meikäläisen aivokopan kovaa ja korkealta.

Varmasti jokainen on jossakin asiassa hyvä, se lahjakkuus pitää vaan huomata. 

Mutta jos nyt ajatellaan vaikka hiihtämistä. Luulisi, että kuka hyvänsä oppii hiihtämään kovaa jos tarpeeksi treenaa - mutta ei se niin ole. Outoa. Vielä kummallisempaa on se, miten jo menestyneet urheilijat, kuten keihäänheittäjät tai mäkihyppääjät, ykskaks eivät enää pärjääkään ja tulokset senkun huonontuvat. 

No mitenkäs tämä nyt taas eksyi aiheesta kuudenteen...  ehkä johtuu siitä, että yleensäkin kirjoitan mitä sylki suuhun tuo, tai siis tässä tapauksessa, sormiin.

Nyt kuulen kuitenkin sorvin kutsun, mentävä on. Ai, kahvitaukokin jäi väliin...  no mutta, kohtahan tässä pääsee jo kotimatkalle. Toivottavasti tänään hieman mukavammissa merkeissä.