Sanasta "ensilumi" tulee mieleen kauniit, valkoisena tyynessä, kylmän harmaassa säässä hiljakseen leijailevat suuret lumihiutaleet.

Sen sijaan ulkona vallitsee aivan hillitön lumimyrsky. HUH. Mikä meni mönkään, me siis vaihdettiin ne nastarenkaat auton alle eilen, ja kuitenkin tulee lunta? Aamulla oli kiintoisaa, koska suurin osa ihmisistä näemmä luotti siihen, että koska me vaihdetaan ne nastarenkaat, niin ei sada (kaikki olivat siis käyneet lukemassa mun blogia eilen!), ja suijailivat yhäti kesäläskeillä. Hallelujaa sentään. Onneksi on lyhyt matka töihin. Mies saattaa sen sijaan joutua lähtemään toiselle puolelle Suomea...  toivottavasti ei kuitenkaan tuossa säässä. Se onkin nyt tämän asian varjopuoli, kun sen työnkuva muuttui, että saattaapi joutua ihan ihme keikoille minne vaan ja milloin vaan. Ja koska minut on varustettu erittäin luovalla mielikuvituksella ja osaan kyllä keksiä vaikka minkälaisia liikenneonnettomuus- ja muita kauhukuvia, niin tämä yhdistelmä ei ole oikein hauska sen puoleen.

Lapset olivat tietysti lumentulon johdosta riemusta rinkulalla katsottuaan aamulla ikkunasta ulos. Pikkuvelikin tokaisi heti "Ennää ujos eikkii!" Kaippa nuo päiväkodissa ulkoilevat tuossakin säässä, pitäähän lasten saada nautiskella lumesta. Isosisko ryhmineen paarustaakin tänään jumpalle puolen kilometrin päähän päiväkodista. Rassukat.

Eilen saatiin päiväkodista kotiin hiukan kärsinyt poika. Pikkuveljellä on toisessa silmäkulmassa oiken messevä ruhje...  herra oli nähkääs tapellut. Yksi iso (3-vuotias) (siis tosi iso) poika oli tönäissyt Pikkuveljen nurin tahallaan, ja meidän poikahan ei sisupussina tuollaista katsele, vaan oli ampaissut kuulemma perään ja tintannut tönäisijäänsä nenään. Sattui vaan niin, että sillä toisella oli lapio kourassa ja se tirvaisi sillä takaisin. Tappelunnujakkahan siitä tuli. Hoitajat vaan totesivat, että "näkisitpä sen toisen", kun voivottelin pojan ruhjoutunutta silmäkulmaa...  Ja mikä mielenkiintoisinta, Miehen ensikommentti kuultuaan asiasta oli "No, kai se voitti?!". Sanoin sille että jaa, sitten kun koulustakin soitellaan kotiin että poika on tapellut, niin sie vaan kysyt opettajalta, että "no kyllä kai se voitti?".  Onhan se tietysti sinänsä hyvä, että puolustaa itseään, kunhan ei ole se joka aloittaa ne tappelut.

Mulla on varmaan vatsahapot kiertyneet rullalle tai jotain, kun nykyään närästää koko ajan. Rennietä kuluu. Ihme juttu. Ja ei, en ole raskaana. Turha luullakaan.