Taas on kulunut toinenkin tovi siitä kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. Hyi minua! Mutta sitä sattuu joskus. Tai sitten sitä ei vaan aina jaksa. Tai mitäpä sitä selittämään.

Meillä on Isosisko kipeänä ja kotona mummon kanssa. Katsokaas, kun mä en tällä viikolla oikein voi olla pois töistä (kuten näkyy, täällä pitää tosi kiirettä. No eikun oikeasti pitää!), eikä Mieskään oikein voi olla pois töistä (tai sitten joku saa sähköttömän keittiön), niin oli tilattava mummo hoitoavuksi. Pikkuveli meni päiväkotiin, sitä ei vaivaa todellakaan yhtään mikään, ja sen verran kuitenkin säälin mummon kipeätä selkäparkaa.

Väsyttääkin taas kerran... On se sitten kumma, kun ei osaa nukkua jos Mies kuorsaa, eikä osaa nukkua sittenkään jos se ei kuorsaa. Joutui illalla lähtemään klo 22 tuonne siperialaiseen hyytävyyteen ulkotöihin, ja minähän en raukkaparka osannut nukahtaa ennenkuin  tuli takaisin. Ja mitä pidemmälle yön tunnit kuluivat, sitä varmempi aloin olla siitä, että siippa löytyy aamulla työkohteensa vierestä samannäköisenä kuin Jack Nicholson Hohdon lopussa...   tosin ehkä ilman kirvestä sentään.

Ja sitten kun se lopulta sieltä työkeikalta kotiutui, paiskasi maaten ja alkoi kuorsata kuin ryhävalas, niin ai että otti pannuun!

Lisäksi tietysti Pikkuveli piti normaalin yöshownsa (siinä on muuten ollut parin yön tauko tässä välillä), piti käydä kuulostelemassa Isosiskoa ja tunnustelemassa, onko neiti kuuma (ei ollut, jospa se jo huomenna olisi päiväkotikuntoinen - sairastui jo lauantain vastaisena yönä).

Tässä päivänä eräänä sain hävetä taas kerran silmät päästäni. Oltiin lasten kanssa leikkipuistossa mäenlaskussa, ja jossakin lähistöllä raakkui varis. Mikäli on joskus lukenut Mimmi-lehmä -kirjoja, ei voi olla assosioimatta varista Mimmi-lehmään... tai no, minä en ainakaan voi. Niinpä sitten tuumasin Isosiskolle, että missähän Mimmi-lehmä on, kun Variskin kerran raakkuu, vai onkohan Mimmin polkupyörä täällä jossakin...  (kirjasta Lehmä joka halusi keinua). No, eikös sitten hetken päästä viereistä pyörätietä pitkin polje hiukan pyylevähkö naisihminen raskaan näköisesti punaisella naistenpyörällä.  Isosiskohan kiljaisi niin että pitäjä raikui: "Äitiiii! Tuolta se Mimmi-lehmä tulee!!".  Loistavaa...  

Mä muuten olen päättänyt haluta blogiini uuden hienon pohjan, p-i-s-t-e. Herkku onkin tehnyt oikein mukavia ja kivoja pohjia, kiitos hänelle urakoinnista! Ehkä sieltä jonkun nappaan jossakin välissä. Vai osaisikohan sellaisen vääntää ihan itse? Hmmmmm....  yrittänyttä ei laiteta. (Ja taas kerran pääsen kysymään, että niin minne ei laiteta? Kummallisia nämä suomalaiset sananlaskut...)

Jaaaaaa-has. Kai sitä pitäisi tarttua sorviin. Se on vaan niin hitsin hankalaa, kun on niin kova kiire, ettei ehdi tehdä mitään.