...toi kyseinen Lord Estin biisi nyt vaan soi miun pollassa, ei tuo otsikko mitenkään tähän postaukseen liity. Paitsi että tavallaan, noinhan se on, tai siis oli ennen - nykyään meidän muksut sentään ovat hoksanneet, noin pääsääntöisesti ainakin, sellaisen elämän perustotuuden, että Yöt Ovat Nukkumista Varten.

Tosin Isosisko on öisin melkoisen aktiivinen. Kuulemma kuten äitinsä lapsena. Se puhuu, kävelee, jopa joskus laulaa taikka kuulostaa riitelevän unissaan. Välillä se saa hysteerisiä kohtauksia keskellä yötä, eikä osaa sanoa, mistä on kysymys. Ja aamulla ei muista koko jutusta yhtään mitään.

Mie olen tosiaan ollut ikäni myös levoton nukkuja. Lisäksi näen harva se yö ns. valveunia, tai mitä ne lienevätkään - siis luulen, että olen hereillä, vaikken oikeasti ole, ja näen jotain perinjuurin kummaa. Kuten tässä yksi yö (tai se oli oikeastaan jo aamu, olin heräilemässä), näin ihan päivänselvästi, että meidän makkarin oven raosta (se ovi on aina vähän raollaan öisin, että kuulen lapset paremmin) kurkkasi joku hiukan vähemmän normaalin näköinen, pitkäpartainen häiskä, jolla oli viininpunainen hiippamyssy ja viitta. Sitten se vaan katosi. Tosi täysjärkistä! Joskus olen maastoutunut sängystä kesken yötä maahan, kun olen ihan selvästi nähnyt, että joku hemmo on hiipinyt makkariin ja tähtää minua pyssyllä. Katossa kävelee harva se yö jotain "mustia laikkuja", jotka katoavat. Joskus on tullut haulikon piippu seinän läpi huoneeseen. Ynnä muuta mielenkiintoista! Ei nimittäin ole nukkuminenkaan mitenkään turhan tylsää! Kokeilkaa vaikka joskus.

Olen googlettanut sen verran, että toi on kaiketi täysin normaalia ja vieläpä melko yleistä, joten en ehkä ole tulossa hulluksi. Tai jos olisinkin, niin varsin hitaasti se sitten käy, koska noita juttuja on ollut kyllä niin kauan kuin jaksan muistaa.

Niin. Ei mulla kai mitään oikeaa asiaa ollut. Yritänpähän vaan saada potkua tähän blogiuraani taas jälleen kerran.

Isosisko on soittanut mulle tänne sorvaamoon useamman kerran tänään, että "Ajattele äiti, että HUOMENNA alkaa tokaluokka!". Taitaa joku olla pikkuisen täpinöissään.

Leivoin eilen iltana pullaa! Oltiin pitkästä aikaa vaan kotona lasten kanssa, ja minut valtasi omituinen kodinhengetär-olo (se meni myös ohi jo). Laitoin ruuaksi kesäkurpitsapaistosta ja uusia perunoita, ja sitten pyöräytin vielä pullataikinan! Nyt voinkin hyvällä omatunnolla mennä taas seuravat x viikkoa siitä, mistä aita on matalin.

Mutta se, mikä oli kummallista, oli se, että kun ne pullat sitten oli valmiita ja asetuimme niitä pöydän ääreen nauttimaan. Niin minäpä en syönyt kuin yhden! Vain yhden! Ei tehnyt edes mieli! Vaikka ne oli kyllä oikein hyviä ja pehmeitä, ei mitään kivikovia kakkaroita. En kyllä itsekään ymmärrä, että mistä nyt tuulee.

Niin. Jos sitä sorvausta sitten jatkaisi, kun kerta sorvaamon jakkaralla tässä kökötän.   

EDIT: siis wtf? Voice-kanavalla väitettiin raadiossa just, että sen rallatuksen "me istutettiin yhdessä puu, sen oksille jne jne..." laulaakin Tuiskun Antti, eikä joku nainen???? Jopas.