En ole pariin viikkoon edes kurkistanut tänne blogiini. Vaan täälläpä tämä näyttää vieläkin olevan. Nyt siihen on olemassa oikein syykin - olen potenut hiirikättäni vallan sairaslomalla, enkä siis ole pahemmin näpytellä viitsinyt.

Joulukuu on mennä muljahtanut niin nopsaan, ettei tässä meinaa perässä pysyä. Vasta avattiin lasten kanssa kalenterin ensimmäinen luukku, ja nyt yhtäkkiä joulu onkin enää muutaman yön päässä! Kinkku olla möllöttää uuniin pääsyä odottaen jääkaapissa, kuusi saapuu kotiinkuljetuksena tänään, lahjoja on paketoitu iltamyöhään. On askarreltu kortteja, leivottu pipareita, maisteltu torttuja, ja laulettu joululauluja. Isosiskon bravuuri on Petteri Punakuono, jonka hän kuulemma aikoo esittää itsellensä joulupukille aattona (epäilen kyllä hiukan). Olisihan noita vähemmän haastaviakin lauluja olemassa... 

Vielä kun sen jouluisen postikorttimaiseman jostakin saisi, niin sitten olisi kaikki hyvin. Ei jouluna saa olla kuralätäköitä ja lämmintä länsituulta. Tuon mälsän lauhuuden takia ainakin minulta puuttuu se sellainen oikea joulu-olo kokonaan. Kai se kuitenkin on tähän totuteltava, jos ne jutut ilmastonmuutoksesta paikkansa pitävät. Vai oliko se niin, että Siperia saapuu tänne kun golf-virta heikkenee... äh, en muista. Taitaa olla noita katsantokantoja useampia, mitä tuohonkin asiaan tulee.

Lapset odottavat joulua kuin hullu puuroa, tietenkin. Isosiskolta meinaa jo yöunet mennä, kun niin kovasti jännityksellä varttuu pukkia.

Oman lapsuuteni jouluista mulle tulee ensimmäisenä mieleen siivoaminen. Meillä kuurattiin koko maalaistalo lattiasta kurkihirteen, ja perusteellisesti sittenkin. Keittiön kaapeista vaihdettiin hyllypaperitkin.  Tosin oli meillä kuuraajiakin; kaksi sukupolvea kun asui maalaisidyllin malliin samassa talossa vielä tuolloin. Kun siivoaminen oli saatu päätökseen, yleensä aatonaattona, lämmitettiin iso leivinuuni ja siellä sitten paistui joulupullia, -rieskaa, laatikkoruokia ja lopuksi iso joulukinkku pääsi uuniin viettämään jouluaaton vastaisen yön. Aattoaamuna talossa leijalikin aina huumaava joulun tuoksu - sekoitus puhtautta, hyasinttia, ja jouluruokia. Aattonakin piti tietysti karja hoitaa kuten muinakin päivinä - itse asiassa vähän paremminkin, muistaakseni lehmillekin annettiin jouluna jotakin erityisen hyvää purtavaa, kuten pihapiirin pikkulinnuillekin - joten oikeaan joulunviettoon päästiin vasta illansuussa. Saunaan, syömään ja sitten vatsa täynnä odottamaan joulupukkia. Talo oli täynnä puuhaa, meteliä, iloa ja joululauluja.

Vallan tulee nostalginen olo lapsuuden jouluja muistellessa. Toinen samanlainen ajanjakso eteenpäin, ja luultavasti lapsuudenkotini seisoo pimeänä, tyhjillään siellä keskellä peltoaukean rauhaa, pihakuusten huokaillessa, tuulen suhistessa nurkissa ja vesisateen rummuttaessa ikkunaan.