Väsyttää. Mies teki ruuan, syötiin... ja nyt ramasee. Vaan enpä vajoakaan sohvalle pötköttämään, lähdenkin reippaana lasten kanssa ulos pimeään ja tihkusateeseen. Hulluilla on katsokaas edelleen ne halvat huvit. Ja idiooteilla vallan ilmaiset. Kumpaankohan kategoriaan sitä tässä nyt sitten luokittuu? Hmh. 

Miksiköhän muuten kaikissa kaikkien vempaimien äänensäätönappuloissa on se asteikko? Tai esimerkiksi television ääntä säätäessä ruutuun ilmestyy se graafinen palkki. Siis, että ketä varten se on tehty? Kun kyllähän sitä nyt kuulee, onko ääni kovalla vai hiljaisella, ei sitä tarvitse siitä palkista välttämättä nähdä. Kuulokyvytön henkilö taas ei käsittääkseni taas ääntä tarvitse laisinkaan, joten silloinhan ei ole väliä,  kuuluuko se, ja miten lujaa. (No niin taas, kaikkea sitä tulee taas mietittyä, säädin tuossa vaan Pikku Kakkosta hiljemmalle.)

Saatiin päiväkodista tänään jännittäviä paketteja kotiin. Se on isänpäivä tulossa! Mitähän ovatkaan taas keksineet, mielenkiinnolla odotan.

Jassoo, pitäisi kai kaivella ulkovarusteita esiin. Ulkoilmalla on semmoinen kumma vaikutus, että sinne kun saa luunsa hinattua vaikka kuinka umpiuupuneena, niin siellä kyllä piristyy! Ja takaisin sisälle palatessaan on ihan erilainen olo. Kantsii kokeilla :).