Sellainen paketti asustaa täällä meillä. On tuo Pikkuveli vaan melkoinen tapaus. Huh huh. Olen edelleen sitä mieltä, että jos se olisi syntynyt esikoisena, näinköhän meillä olisi vain yksi lapsi. Ajatuskin että olisi kaksi samanlaista riiviötä kasvatettavana...  puuuhh.

Olen tässä viettänyt kotipäivää, toista sellaista jo, Isosiskolle nousi toissapäivänä kuume kesken päiväkotipäivän. Nyt tyttö voi jo oikein hyvin - itse asiassa on varsin elämänsä kunnossa, ja jaksaa ärsyttää veljeään joka asiasta tahallaan, jolloin toinen kimpaantuu tietysti vallan mahdottomasti ja alkaa paiskoa tavaroita, lyödä ja potkia, ja sitten taas toinen tulee huutamaan muka syyttömän näköisenä: "Äitiii, Pikkuveli LÖI minua!", ja soppa on valmis. Tämä kun toistuu puolen tunnin ajanjakson sisällä viitisen kertaa, niin pikkuisen alkaa tässä puristaa takaraivoa.

Välillä suorastaan pelkään, että pojalta katkeaa otsasuoni päästä, kun se saa raivokohtauksensa. Nyrkit kohoaa pystyyn, hampaat vetäytyy irveen, naama muuttuu punaiseksi ja alkaa hirveä karjunta. Jos se ei olisi tuollainen vaahtosammuttimen mittainen pätkä, niin suorastaan pelottaisi. Nyt sen sijaan moinen uho näyttää pikkuisen huvittavaltakin, kun tollainen nyrkillä tapettava vintiö on olevinaan voittamaton ja vahva.

Sataa lunta, jotenkin kaunista, vaikka onkin noin harmaata. Itse asiassa tänään on vaaleanharmaa päivä, sellainen teräksen harmaa - ei synkän tummanharmaa. Tekisi jo mieli viritellä jouluvaloja pihalle (missäköhän ne mahtavat muuten olla? Pitäisi kai käydä kaivelemassa ulkovaraston nurkkia.) ja sytyttää kynttilöitä luomaan tunnelmaa. Vaan eihän täällä voi mitään kynttilöitä polttaa, palaa vielä koko torppaa noitten kahden kaahottajan kanssa. Vasta äsken sain pää punaisena kiljua, että se pehmopupu ei ole pallo, eikä sitä heitellä sisällä tolla tavalla, prkl!

Taitaa olla energiapakkausten päiväuniaika. Jippii, tiedossa syvää hiljaisuutta!