Se on sitten kirjoitettu. Joulupukille nimittäin. Toivelistaa väsättiin lasten kanssa koko ilta, hartaasti ja tarkkaan, lelukuvastoja kannesta kanteen pläräten. Valmistuttuaan kirje asetettiin juhlallisesti kuistin ikkunalaudalle, mistä tontut sen sitten yön aikana nappaavat :).

Vaikka ette taatusti haluakaan tietää, niin kerronpa kuitenkin lasten toiveet.  (Voihan näistä olla vaikka apua, jos joku pähkii lahjaa vastaavan ikäiselle sukulaislapselle tms. Seliseli. )

Pikkuveli 3 v 5 kk: huoltoasema, tukkirekka, kassakone ja rahaa (äiti myös haluaa jälkimmäistä, ja paljon, kiitos), lisäosia Brio-junanrataan, keltainen nosturi jossa on vilkut, traktori jossa on vilkku, keltainen kauhakuormaaja, keltainen pieni traktori jossa ei ole vilkkua, iso puimuri, autonkuljetusrekka, hinausauto, lentokenttäsetti jossa on ambulansseja, iso bussi, säiliörekka ja legoja.

Isosisko 5 v 8 kk: Fortuna-peli, Tamagotchi, My Scene -nukke jonka ilme vaihtuu, vaaleanpunainen Winx -keiju, Barbie jolla on siivet, Bratz Baby -nukke, Ariel merenneito -nukke joka ui, hevonen ja ratsastaja, palapelejä  joissa 30-50 palaa, liitutaulu ja liituja,  piirtonalle, tanssimatto, hamahelmiä, Vili- pehmoapina ja pisteenä iin päälle radio/CD-soitin.

Mitäpä luulette, mahtaako tuossa olla tarpeeksi? Oikeasti, eihän tuota kaikkea voi kukaan saada. Ja tämä on lapsille myös selväksi tehty.

*****

Olen tässä männä viikon aikana tullut siihen tulokseen, että sähkövempaimilla on jotakin minua vastaan. Ehkä siis hyvä, että mies toimii ko. alalla, jotta voi sitten korjata vaimonsa aikaansaannokset. Tosin tämä paha karma kohdistuu vain työpaikalle. Ainakin toistaiseksi.

Ensinnäkin kopiokone menee jumiin joka hiivatin kerran, kun siihen uskallan koskea. Alkuviikon tukokset oli vielä selvitettävissä jotenkuten, vaan torstaina mulla oli uskalias yritys ottaa kaksipuoleisia, nidottuja A3 -kopioita 40 kpl. Haastavaa, myönnetään. Laitoin koneen jylläämään ja häivyin äkkiä ovesta käytävän puolelle, ettei se vempele vaan huomaisi, kuka siinä kävi. Ja mitä vielä! Masiina suolsi sisuksistaan tasan 39 kpl kopioita ja meni jumiin niin, että on jumissa yhä vieläkin. Korjaaja saapuu maanantaina. Koneesta vastaava vahtimestari tokaisi jo, että hän mieluummin ottaa tästä lähin minun kopiot, kuin on aina rassaamassa sitä vekotinta jäljiltäni. Nuiva tyyppi.

Tänään sitten silppuri alkoi ykskaks toimia takoperin. Oikeasti, minä vaan silppusin ja työnsin paperia tuhoojaan, niin hyvä etten halvausta saanut kun se silputtu paperiviuhka alkoi työntyä sieltä uumenista ylöspäin! Enkä takuulla koskenut mihinkään.

Mitähän tuokin mahtaa tietää. Maailmanloppua?

Mistä tuli mieleen, jos ei maailma, niin luojan kiitos tämä marraskuu ainakin sentään on kohta loppu. Joulukuussahan tietysti perinteiseen malliin paistaa päivisin aurinko, samalla kun pikkupakkasessa pienet lumihiutaleet vienosti leijailevat maata kohti...  mä alan olla todella, todella tympääntynyt tähän märkyyteen ja kuraisuuteen. Argh. Jos vielä joskus muutan, niin siinä talossa on sitten kuraeteinen. Tiedoksi kaikille.