...ilmoitan, että olen täällä taas. Siis modeemin piuhan yhdistämänä ihmeelliseen internettiin.

Tässä on viime aikoina kovasti asetuttu taloksi. Myös naapurin 6-v tyttö on asettunut meille siinä määrin taloksi, että kohta kai alan kattaa sille oman (kertis)lautasenkin ruokapöytään. Niin siis, niin kauan kuin kyökkiremonttia ei ole tehty, meillä aterioidaan pääasiassa kertakäyttöastioilta. Tuhlausta, juu, mutta en näe mitään järkeä siinä, että purkaisin kaikki huolella pakatut astiat keittiön kaappeihin ainoastaan pakatakseni ne parin viikon päästä uudestaan.

Melkein kaikki kamat ovat paikoillaan, paitsi siis ne astiat, ja ne vaatehuoneessa lojuvat 6 jätesäkillistä, jotka sisältävät talvivaatteita, villapaitoja ja sen sellaisia. Jotenkin niille ei ole tässä viime aikoina ollut tarvetta. Ikkunaverhoja pitäisi ruveta jossain vaiheessa pohdiskelemaan. Ulko-oviremontti on tiedossa viikon päästä. Ja muuta pientä kivaa. Ai niin, polttopuuasiaakin tarttis kai lähestyä joltain kantilta, eipä taida tuo takka pelkällä olemassaolollaan suuremmin lämmittää, paitsi ehkä mieltä.

Mutta kyllä tää on jotain ihan muuta kuin se ahdas rivariasunto. Lapsetkin nauttivat, kun on ihan oma piha, jossa saa ihan vapaasti olla, mennä ja tulla, on omat huoneet joissa on tilaa. Ja uutena leikkikaverina se aiemmin mainitsemani naapurin 6 vee, jolle ei ole ihan vielä valjennut, että meidän perheessä on ruoka- sekä nukkumaanmenoajat, ja niitä myös noudatetaan. No, kai se sen joskus oppii.

Vielä pari viikkoa, sitten alkaa lapsilla päivähoito - uudessa päiväkodissa - ja mulla on edessä työhön paluu. Mutta ei ajatella sitä vielä. Se on kuulkaa KESÄ.