Tänä aamuna oivalsin ainakin yhden hyvän puolen niissä edesmenneissä tulipalopakkasissa: niitten jälkeen tälläinen -10 astetta ei tunnu enää miltään! Tai tuntuu, lähinnä leudolta ja leppeältä. Uskalsin jättää jopa toppahousut kotiin tänä aamuna. Ooh.

Kuvitelkaa, viime yönä meillä nukuttiin! Kaikki nukkuivat! Koko yön! Tosi omituista. Pikkuveli taintui illalla unten maille jopa ilman sitä tunnin tappelurumbaa. Tiedä sitten, onko osaa tai arpaa, mutta järkeilin että kun kerta päiväkotiaamuinakin on kaikkein parasta, että sanotaan vaan ripeästi ja reippaasti heippa, ja sitten äiti poistuu työmaalle (Pikkuveljen ryhmässä on yksi poika, joka äitinsä kanssa halii aina 10-15 minuuttia kyyneleet silmissä ennen eroamista, eikä siitä kyllä sitten tule oikein mitään koko jutusta), niin jospa sama pätee myös nukkumaanmenon kanssa. Eli sanoin varsin päättäväiseen sävyyn pojalle hyvää yötä, nyt pitää nukkua, mutta saat sanoa jättääkö äiti huoneen oven auki, vai laitetaanko kiinni. Poika ilmoitti, että ovi auki ja niin sitten tehtiin. Ja kyllä se vaan nukahti aika nopsaan, toki pienellä kitinällä, mutta se nyt oli kuin hyttysen ininää siihen tavanomaiseen karjuntaan verrattuna.

Luultavasti tosin tänä iltana tuo mun hieno teoriani kaatuu ja kupsahtaa, eikä toimi ollenkaan.

Isosiskolla alkaa nostaa päätään joku 5-vuotisuhman poikanen. Tai jotain kovasti sinnepäin ainakin. Neiti on nykyisin kovin tietävinään asiat paremmin kuin äiti, eikä meinaa laisinkaan totella annettuja määräyksiä, vetkuaa ja vimpuaa, ja lopulta hoitaa homman oman päänsä mukaan. Huokaus. Tämä se nyt vielä puuttuikin. Tänä aamuna oli laittanut paidan vahingossa takoperin, ja kun tyhmä äiti kehtasi siitä huomauttaa, niin voi raivo ja hurjistus sentään!

Mitähän muuta tässä sitten...  olen tällä viikolla toiminut leikki-yh-äitinä joka ilta, kun Miehelle on tullut joka ainoana päivänä yllärityökeikka (no, ihan hyvähän se sinänsä on, mutta kun on se kuulkaa ärsyttävää kun ei mitään voi suunnitella etukäteen, edes automarkettiin ruokaostoksille menoa). Ja huomenna lauantainakin se on kuulemma töissä puoli päivää... sekä ehkä sunnuntainakin. Kuten myös seuraavana viikonloppuna...  mutta jospa sitä seuraavana viikonloppuna päästäisi vihdoin katsomaan siskon vauvaa. Ihan ahdistaa, kun en sitä nyyttiä ole vieläkään nähnyt kuin kuvassa.

No niin, mars kahville ja sitten hommiin. Hop!