sanoi jalkapallo toiselle. Hih hih hii. :)

Tuo muinaismuisto-vitsi tuli mieleeni vallan siitä syystä, koska eilen yritimme miehen kanssa kovasti saada aikaan jonkunlaista portaiden runkoa. Ei ole kuulkaa helppoa, ei! Ensin pystytettiin rappusten jalat, siis 6 kpl pystytolppia (rappuihin tulee iso "ylätasanne" siis yläporras tulee olemaan 300 x 140 cm, joten kummallakin pitkällä sivulla on kolme jalkaa), ja niitten saaminen suoraan linjaan keskenään olikin tosi ratkiriemukasta puuhaa. Ja kun ne oli lopulta saatu, piti tietysti saada jonkunlainen vaakasuorassa kulkeva puu, jonka päälle sitten tulee rappusten kansi, naulattua niihin kiinni. Kauheaa hommaa! Vaikka kuinka mittasimme vatupassin ja laudan kanssa suoraa linjaa seinästä piirretystä viivasta joka pystytolppaan, ja sitten vielä tolpista keskenään - aina joku nurkka heitti ja oli alempana tai ylempänä. Epätoivo siinä jo meinasi tulla, mutta lopulta saimme kuin saimmekin pitkien sivujen suuntaiset juoksut kunniallisesti paikoilleen. Siitä sitten vaan jatketaan, täytyy vielä laitella sinne lisää runkopuita ja sen sellaista.

Tai sitten ei jatketa, koska ei ole puutavaraa, ja ilman sitä on hiukan pahempi rakentaa. Ensin täytyy taikoa peräkärry + vetokoukun omaava auto jostakin lainaksi (taas), huoh. Pitäisi kai hommata nuo itselleenkin, mutta sekä koukut että kärryt maksavat mansikoita, ja kumma kyllä, raha ei puolestaan ole vieläkään alkanut kasvaa puussa. Ainakaan meilläpäin.

Ja mitä tekee Ilmatieteen laitos!? Meillä piti olla nyt viikonloppuna oikein remontin loppurutistus, niin eikös säätiedotuksessa luvata lauantaille kaatosadetta, ja ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi, niin vielä ukkosta lisäksi. Himputti. Tämä on varmasti salaliitto tai jotain. Hrmph.

Lasten eilinen nuotioretki oli mennyt oikein hyvin. Pimu 6 v 2 kk kertoili turvajärjestelyistä seuraavaa: ensinnäkin lapsille oli kerrottu säännöt, ketkä aikuiset pitää nähdä koko ajan ja minne ei saa mennä. Näitä sääntöjä oli toistettu moneen kertaan. Sitten lapset oli jaettu neljään neljän lapsen ryhmään, joilla jokaisella oli oma aikuinen. Ja tietysti vielä kaikki vahtivat toisiaan - eli käytännössä olisi ollut liki mahdottomuus, että joku lapsi olisi päässyt karkaamaan. Siinä se nyt taas nähtiin; hössö mikä hössö. Siis minä.

Eilen illalla mietin, että on se kyllä kumma juttu, että kaksi maailman ihaninta lasta on osunut juuri meille! Ne on vaan niin loistoyksilöitä kumpikin. On, on.

Yhtenä iltana Remu 3 v 11 kk katseli iskän mahaa ja tokaisi: "Iskä sie oot passelin pulska!" Eihän tuolle voinut kuin nauraa, "passelin pulska", mistä tuollaisen sanonnan voi keksiä? Ja jos tarkkoja ollaan, niin iskä on itse asiassa viime aikoina laihtunut hiukan, eikä ole koskaan kovin pulska ollutkaan, mutta onhan sillä ehkä sellainen pieni mahan alku kuin yli kolmekymppisillä miehillä usein tuppaa olemaan.

Mahasta puheen ollen - mie olen jumpannut tässä vatsalihaksia viime aikoina hullun lailla, ja vyötäröltä on lähtenyt peräti 8 cm! Eikös olekin uskomatonta. Kilot eivät tosin ole menneet minnekään, mutta sama se mulle - nyt mahtuu jo parit farkut ja muutama pusero, joita ei ennen voinut kuvitellakaan käyttävänsä julkisella paikalla, ihan mukavasti päälle.