Jos joku näkee jossakin piileskelemässä ja nauramassa partaansa sen tietyn vuodenajan, jonka pitäisi saapua talven jälkeen, niin komentakoon sen tänne heti oitis. Mä en suostu edes mainitsemaan nimeltä tuota valkoista mönjää, mitä näyttää vismovan vaakasuorassa ja pystysuorassa tuolla ikkunan takana. En ala!

Meillä oli sunnuntaina "maailman parhaimmat viisivuotissynttärit", ainakin päivänsankarin itsensä mielestä. Ja se juustokakku, se oli taivaallista. Suussasulavaa suorastaan. Tarpeeksi ylistäviä ylisanoja ei lienee edes keksitty. Lurps. Lapsille maittoi kuitenkin paremmin ihan ehta Frödingen kinuskikakku suoraan pakastealtaasta - yllättävän hyviä nekin kyllä ovat hintaansa nähden. Sankari sai kovasti lahjoja (harmi kun kamerani ei ole täällä, muutoin olisitte oikein nähneet kuvia), esimerkiksi bratz-nuken, mistä allekirjoittanut ei ole kovin mielissään. Luonnottomampaa viritystä kuin bratz ei varmaan ole olemassakaan. Vai onko joku muka joskus jossakin nähnyt suuripovisen teinitytön, jolla on pituuteensa nähden viisi kertaa liian suuri pää, valtavat silmät, töröhuulet, ampiaisvyötärö ja kolme kilometriä paksua tukkaa?  Hope not. Isosisko nyt kuitenkin oli sportti-bratzistaan ikionnellinen, se piti viedä päiväkotiinkin näytille.

On tullut hiilihydraatteja tankattua siihen malliin, että virtaa riittää varmasti vuosikymmeneksi. Vaan nyt on taas tiukat ajat edessä, ei nameja minulle, ei. Soo soo.

Ei mulla tässä nyt oikeastaan muuta. Kun ei mulle koskaan tapahdu mitään. Nyt on maha täynnä uuniohrapuuroa, selkää särkee ja väsyttää. Se on tuo selkäpentele äitymässä taas kettuilemaan, kunhan ei vaan keksi mennä totaalisesti jumiin.

Niin no joo, on mulla asuntokuume. Olisi niin kiva, kun olisi koti, jossa olisi TILAA. Meinaan varsinkin säilytystilaa. Siinä on vaan yksi huono juttu, ne isot kodit maksavat paljon rahaa, jota meillä ei ole. Niin no, saahan sitä kahisevaa pankista, toki. Mutta kun ovat niin ikäviä siellä pankissa, että haluavat ne rahansa takaisinkin. Lisäksi meillä on tämä ristiriita; minä kun en todellakaan ole varsinainen pihanhoidollinen ihme, ja Mies sitten haaveilee puolestaan omakotitalosta ja kymmenen hehtaarin tontista noin suurinpiirtein. Mulle kelpaisi ihan vaikka kerrostalokin, kunhan olisi hyvä ja rauhallinen taloyhtiö.

Nyt yritän saada aikaan jotain hyödyllistä.