Kamala blogiähky on vaivannut tässä viime aikoina! Sen lisäksi etten ole edes vilkaissut tätä omaani, en ole jaksanut lukea muidenkaan blogeja. Kää-ääk. No, jos se ähky tästä paranisi vähitellen.

Meillä on aloitettu kuistiremontti, tai oikeastaan remontin esivalmistelut. Piha muistuttaa tällä hetkellä purkutyömaata pommituksen jälkeen. Rappuset on purettu pois ja kuistin ympärystä kaivettu auki ihan sinne pohjalaattaan saakka. Tilanne on ollut pysähdyksissä nyt viikon verran, tuossa ensi viikolla olisi tarkoitus taas jatkaa. Kuistista on siis sokkeli haljennut molemmista etunurkista - asia korjataan jotenkin niin, että koko kuisti nostetaan tunkin varaan ja sitten muurataan uutta sokkelia. En minä oikein tiedä, kun en tuosta mitään ymmärrä, myöntelen vaan, kun mulle joku jotain muistaa työvaihetten etenemisestä kertoa. 

Sen tiedän, että pirskatin hankala meille on nyt mennä sisälle; portaiden virkaa toimittaa kaksi trukkilavaa, jotka ovat karmean kiikkerät ja liian matalatkin vielä. Olenpa tässä eräänkin kerran ollut järjestää itseni lasarettiin, kun unohdan ulos lähtiessä rappujen puuttuvan ja harppaan tyhjyyteen.

Kateellisena siis seuraan miten naapurit haravoivat ja kuoputtavat, laittavat kukkapenkkejä ja sun muuta. Toisaalta, eipä jokaisella olekaan kotipihallaan pienois-Himalajaa betonimurskasta ja hiekasta.

Kuistiremontin jälkeen remppavuorossa on alaeteinen ja ehkä vessa, niin, ja takka pitää maalata. Sekä pestä talon katto ja rakentaa takapihalle aita. Aijuu, ja se jo olemassa oleva aidanpätkä täytyy kanssa pestä; väittävät sen olleen joskus valkoinen.

Vappukin oli ja meni, ihan rauhallisissa merkeissä. Vappuaattona oli NIIN kylmä, että en tajua miten joku ylipäänsä tarkeni lähteä jonnekin vapunviettoon. (Urheita ovat teinit siis!) Mies oli töissä (ylläri) joten me sitten lasten kanssa vietettiin vappua vallan keskenämme. Kohokohta oli tietenkin foliopallojen ostosretki, ja kyllä niistä palloista riitti riemuakin. Remu valitsi - kuinka ollakaan - motskaripallon ja Pimu pingviinin mallisen.

Vapunpäivänä heräsin siihen, kun Remu tuli kuiskuttamaan: "Äitiiii. Mie otan minun ilmapallon. Mutta älä sitten äiti herää siihen kun se kolisee." Hrmppphhh.... no, olihan se huolehtivainen ajatus sinänsä.

Sama huolehtivainen pikkupoika ehdotti eilen, komennettuani muksut siivoamaan sotkuisia huoneitaan vähän ihmismäisempään kuntoon, siskolleen: "Sitten kun sie olet siivonnut sinun huoneen, niin siivoatko minunkin huoneen?" Kumma kyllä, sisko ei oikein lämmennyt ajatukselle.