Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille! Hengissä ollaan täälläkin, vaikka juhlapyhien aikaan ei tullut päivitettyä... noh, se nyt tuskin on nykytilassa mikään yllätys kenellekään.

Tässä on hiukan väsynyt olo. Tosin viime yönä taisin olla nukkumatta lähinnä sen takia, että edessä oli kaamea paluu arkeen ja työpöydän ääreen. Ei siis lottovoittoa vieläkään. No, jos se jo ensi lauantaina...

Sen sijaan uudenvuodenaaton vastainen yö meillä valvottiin vallan muusta syystä. Pikkuveli alkoi illalla valittaa korvaansa. Ja jatkoi valittamista vielä nukkumaan mentyäänkin. Nuhainenkin poika oli. No, minähän annoin panadolia pojalle - ei vaikutusta. Hetken päästä se valitti mahaansa, sitten jossain vaiheessa yötä jalkaa koski ihan mahdottomasti, sen jälkeen taas särki päätä, ja käsikin oli kovin kipeä...  eikä herra nukkunut, ei suostunut edes jäämään sänkyyn. Vallan siinä muistui vauva-aika mieleen poikaa kanniskellessa, sillä erotuksella tosin, että nykyään jätkä on melkein metrin pitkä ja painaakin kuutisentoista kiloa. Mikään ei kumminkaan auttanut, vaan me valvottiin poitsun kanssa aamuun saakka, minä jo valmiina pirauttamaan hetioitis klo 8 lääkäripäivystykseen, että apua, täältä tullaan.

No, aamu koitti sitten vihdoin, ja pikkuveli kertoikin ykskaks, että ei uskalla nukkua, koska "minun komejossa on möjkö joka maiskuttaa"! Ei sitten aiemmin voinut kakaista, mistä kiikastaa...  hrmph. 

Ja eikun maiskuttavan mörön taltutuspuuhiin siis. Mehän väsättiin pojan kanssa pahvista iso munalukko komeron oveen, avaimenkin askartelin, ja vieläpä keksittiin vakuuttava taikasana: "Huis hais hois, kaikki möröt pois!".  Nyt nukkumaan mennessä poika lukitsee munalukon ja sitten Isosiskon kanssa lausuvat taikasanat yhteen ääneen - ja niin vaan on uni maittanut. Ja minä tunnen jopa suoranaista neroutta moisen mörkölukon keksimisestä!

(Itse asiassa olen vakuuttunut, että mokoma maiskutteleva mörkö on oikeasti pojan huoneen ulkoseinän takana vettä tiputteleva ränni. Saisi ne talvipakkaset jo tulla.)