Sellaista kuulemma syötiin eilen päiväkodissa Isosiskon mukaan. Ei sitten maittanut äiteen vääntämä peruna ja soossi enää iltapäivällä, kun maha oli kuulemma "täpötäynnä sitä Kirsin tekemää skorkanoffia. Minä otin KUUSI lautasellista". (Tuota en kyllä ihan uskonut sentään.) Se Kirsi kuuluu muutenkin olevan ilmiömäinen loistokokki, leipuri ja varsinainen päiväkodin hengetär. Ylitänpä minä kotona joskus itseni leipomalla vaikka kuinka meheviä sämpylöitä tai loihtimalla mielettömän hyvää ruokaa, niin tuomio tulee aina :"Ihan hyvää... mut Kirsi kyllä tekee parempaa!"  No, onnihan se on, että päiväkodin ruoka kelpaa eivätkä nälissään siellä värjöttele.

Meillä oli eilen oikeastaan ihan rattoisa ilta muksujen kanssa. Mies on tämän viikon iltavuorossa, ja saattaakin olla, että tämä on sitten viimeinen iltavuoro kautta aikojen. Tai niin ne ainakin suunnittelevat, että siirtyy vuorosta pois...  tekemään mitä? Sen kun tietäisi. No, kai niitä töitä kuitenkin piisaa, ei kukaan ole muutakaan ilmoittanut. Mulla ei kyllä sinänsä ole mitään asiaa vastaan, helpottuupahan kaikki kaupassa käymiset ja lasten kuskaamiset ynnä muut systeemit, kun autokin kulkisi vaikka kahdeksasta neljään -töissä niinkuin miekin.

Äh, niin siis, oli ihan rattoisaa juu illalla. Ulkoiltiin ja kaikkea. Illan ainoasta kiukkuparkuenpäsjuupas -kohtauksesta vastasi yllättäen Isosisko, joka suuttui siitä kun äitee ei ottanut uskoakseen, ettei toinen "saa kenkiä jalkaan". Kysyin, että kuinkas nyt niin, vallanko olet takaisin pieneksi taaperoksi muuttunut, niin toinenhan kiljaisi "ENKÄ OLE! ET SANO NOIN!" ja sitten alkoi huuto. Tosin se kiljui aina välillä kurkku käheänä "ENKÄ ITKE! ENKÄ KIUKUTTELE! ENPÄS!" ja jatkoi huutamista että tienoo raikasi.

Neiti on kasvaa kohahtanut muutenkin kuin vain jalkateriensä kohdalta. Varttia yli kuuden sää lupasi täksi päiväksi vallan viileämpää ilmaa, joten rupesin kaivelemaan lasten 2-osaisia kevätulkoilupukuja esille, tähän saakka kun ovat vilistäneet verkkareissa tms kesäpöksyissä + huppareissa menemään.

Molemmat Isosiskon keväällä pitämät housut olivat auttamattoman lyhkäiset...  greit. Samoin myös takin hihat. Tosi hienoa. Kerkesin jo miettiä, että mitenkäs nyt suu pannaan... haalarit meiltä kyllä löytyy, mutta ne voivat olla vielä turhan lämpimät... kunnes muistin, että minähän ostaa päräytin heinäalesta tytölle ulkoiluvaatteet ensi kevättä varten. Ja kas! Heinäkuussa aivan valtavan näköinen puku onkin nyt tytölle sopiva! (Nyt tiedän, mitä kasvupyrähdys tarkoittaa.)

Menen tuossa kohtapuoliin hienoon koulutukseen liittyen webbisivujen väsäämiseen. Pitäis kuulemma uusia työpaikan kotisivut...  mitähän siitäkin tulee. Hih. Tälläiselle antinörtille antavat moisen tehtävän...no, omapa on vikansa.