Mulla on nyt just aivan kaamean totaalinen maanantaiolo. Päätä juilii, silmiä särkee, väsyttää, ahdistaa, kaikki on harmaatakin harmaampaa. Plääh. Sitäpaitsi mikään, mitä yritän tehdä, ei onnistu. Kun ei, niin ei.

Mies lähti aamuhämärässä sinne työkeikalleen, jättipä kuiteskin auton kotiin! Kiva mies mulla. Tosin se eilen puunasi ja hinkkasi, hankasi ja jynssäsi, pesi ja putsasi rakasta menopeliään, jos nyt ei hammasharjalla niin ainakin melkein, ja komensi että mihinkään sellaiseen paikkaan, missä auto likaantuu, et sitten aja! No tuohan onkin tosi helppo nakki näin marraskuun korvalla. Vaikka eipä mulla nyt ole oikeastaan mitään ihmeempiä asioitakaan tässä, että välttämättä sitä autoa edes tarvin. Siinä ajassa kun sitoo lapset istuimiin, köröttää perille, etsii parkkipaikan, ja irroittaa lapset istuimista, niin olen tasan varmasti jo kävellyt meidän lähisiwaan leivän hakuun. Ja kävellessä saa liikuntaa, sekä happea. Ja tulee ulkoilutettua muksutkin. Eilen pohdin ihan tosissaan, onko kukaan vielä keksinyt lapsille tarkoitettua juoksupyörää? Ja jos ei, niin voisiko joku ystävällisesti keksaista sen ensi tilassa. Kiitos. Joku energianpurkamiskanava niillä pitäisi olla, sen sijaan että tappelevat keskenään 24h / 7 vrk, tai ei sentään, onhan ne välillä päiväkodissa eri ryhmissä

Mikä tota mun toosaakin oikein vaivaa. Hemmetti. Mulla on täällä konttorissani ammoin vuonna 1987 rippilahjaksi saamani mankka toimittamassa radion virkaa. Se oli siihen maailmanaikaan viimeisintä huutoa, siinä on irroitettavat kaiuttimet! Juu! Hieno peli, mitä nyt kasettisoitin ei ole toiminut enää vuosiin. Mutta eipä kukaan enää kasetteja tarvikaan. Kaiken lisäksi, jotta nostalgia olisi täydellinen, olen liimannut siihen joskus teinityttönä Miami Vice -tarroja. Vaan mikä oli tuon mustaihoisen poliisihenkilön nimi? Tubbs? Crocket? Ei hajuakaan.

Nyt noista hienoista johtojen päissä olevista kaiuttimista ei meinaa kaikesta huolimatta kuulua kuin suhinaa ja sihinää. Antennikin on kyllä juuresta poikki, mutta on se ennen pelannut. Se on kai tämä maanantai...  äääh. Ja jos kerta ainoa kanava, mikä tänään suostuu kuulumaan, on Nova, niin valitsen mieluummin synkeän hiljaisuuden.