Isosisko 5 v 5 kk intoutui toissapäivänä esittämään meille arvoituksia:

-"Mikä se on, mikä on heppojen lempiruokaa?"

Arvuuttelimme kaikkea mahdollista, kuten heinä, kaura, porkkana, leipä, sokeri... ei, ei mikään.

-"Tämä on sellainen erikoishevonen, joka syö makaronia!"

-"Mikä se on, mikä on sellainen ötökkä, joka surisee ja lentää?"

Taas arvailtiin: kärpänen, amppari, paarma, kimalainen...  ei tärppää.

-"Sehän on tietysti IHMEKÄRPÄNEN!"

-"Mikä se on, missä voi juoksennella ja mennä kovaa?"

Juoksurata, piha, ruohikko, urheiluhalli...  ei, ei.

-"No se on semmoinen JUOKSUKEKSINTÖ. Ette te sitä ole koskaan nähneet."

Kuinkahan noihin olisi sitten tarkoitus pystyä vastaamaan, kysyn vain?

Toinen isosiskon lempipuuha on piirtää sokkeloita. Se piirtelee sokkelotehtäviä magneettitaululleen noin xiljoona kertaa päivässä, ja äidin hommaa on sitten tietysti ratkaista niitä sokkeloita, unohtamatta eksyä ainakin kertaalleen umpikujaan. Se nimittäin herättää suunnatonta riemastusta. Lisäksi Isosisko muistaa aina ja kaikille kertoa, että "Minä paranin mahataudista kun minä voitin äitin Kimblessä." (Enkä edes antanut tasoitusta.) Sanottakoon vielä, että tyttö piirtää varsin taitavia ja monimutkaisia sokkeloita. Hahmotuskykyä sillä ainakin riittää. Ja se on taas hyvä homma se.

Pakollinen remonttirapo: loppusuoralla ollaan. (Aaltoja ~~~~! Voltteja @@@!)  Uusi keittiön pöytä ja tuolitkin on jo tilattu (saapuvat ensi viikon lopulla) ja itse keittiö on viimeistelyä vaille valmis. Kuukauden päivät siinä sitten meni. Jahka pöytä ja kaikki on paikallaan, saatanpa ehkä jopa ilahduttaa teitä oikein valokuvalla :).