Meillä rakastetaan tänään ihan mahdottomasti. Isosisko on koko päivän julistanut rakastavansa milloin ketäkin perheenjäsentä erilaisin mittakaavoin:

"Minä rakastan äiti sinua niin paljon kuin nämä minun kädet ylttää ja sitten vielä iskän järvelle saakka", tai: "Minä rakastan iskää NIIN paljon kuin meillä on  kaikkia leluja yhteensä ja sitten vielä kuinka monta vuotta minä olen", tai: "Minä rakastan Pikkuveljeä ainakin kuuhun ja tähtiin ja sitten vielä mummolaan saakka!".

Herää epäilys, että ovat päiväkodissa näin ystävänpäivän lähestyessä puhuneet rakastamisesta ja sen sellaisesta, mistäpä muualtakaan se nyt ykskaks olisi tuollaisia juttuja päähänsä saanut... 
Niillä onkin tiistaina päiväkodissa Aikuisen Ystävän Päivä, jokainen lapsi saa kutsua yhden aikuisen ystävän juhlimaan ystävänpäivää. Mummo on saanut kutsun, ja aikoo kuulemma mennä. Värjäsi jo tukkansakin, koska "jos ne muut mummot siellä on vaikka kuinka hienoja". :) 

****

Pikkuveli sekottaa ihanasti äänteitä edelleenkin puheessaan. Eilenkin se mainosti, että sillä oli kaakaonjuonnin jälkeen naamassa "luksaaviikset", ja tänään juksasi äitiä että muka mehumuki kaatui, vahingoniloisena "Minä huijatan sinua!".  Iltapesulle mennessä pyytää usein "Äiti siiru minun vaatteet!"  Hassu.

Toissapäivänä ne Isosiskon kanssa piirustelivat kumpikin omiin magneettitauluihinsa; Isosisko taiteili yksityiskohtaisia kukkia ja sydämiä sekä kissoja ja tyttöjä. Pikkuveli suhrasi tauluun risuaitaa niin että sutina kuului. Lopulta  Isosisko esitteli ylpeänä aikaansaannostaan, ja kysyin sitten Pikkuveljeltäkin, että mitäs sinä olet piirtänyt, johon poika vastasi erittäin tomerana: "Tettaan piipusta tujee savua!"